Tapahtuu päiväuniaikaan

Sen yhden-kahden tunnin aikana, kun tyttö nukkuu, tapahtuu paljon. Katson edellisen illan Iholla-jakson (joo-o, myönnän että seuraan sitä. Minua kiinnostaa muiden elämät.) syöden lounaani siinä samalla, saatan suunnitella ompeluksiani (en kuitenkaan ota riskiä, että ompelukone herättäisi nukkujan), piirtelen luonnoksia, soittelen ystäville, lueskelen lehtiä tai kirjaa. Nyt on luvussa Piiat. En ihmettele, että kirjasta on tullut maailmanlaajuinen menestys. Se on hauska ja mukaansatempaava sekä ajatuksia herättävä.

 Piiat sijoittuu 1960-luvun alkuun, Jacksonin kaupunkiin, Mississippiin, missä mustat ja valkoiset elävät rinnakkain, mutta toisiaan tuntematta. Mustille naisille opetetaan, miten valkoisissa kodeissa ollaan palveluksessa ja valkoisille naisille, miten aviomies napataan. Paljon muita vaihtoehtoja elämä ei tarjoa. Mutta vanha maailma vanhoine sääntöineen on murtumassa.Parikymppinen Skeeter ei halua ryhtyä kotirouvaksi, vaan unelmoi kirjailijanurasta. Hän pääsee paikallislehteen kirjoittamaan [...]

Ai niin ja teenhän minä tietenkin myös kotitöitä (älä äiti huolestu). Ja kun tyttötyllerö herää nokosiltaan, jatketaan taas niitä hassuja leikkejä. Viime päivien suosikkileikki on viedä juttuja roskiin. Se alkoi, kun pyysin viemään jonkun roskan roskiin. Hän töpsötteli roskiskaapille, sai oven auki, nakkasi roskan koriin ja marssi hurjan ylpäenä takaisin. Nyt vaan on alkanut mennä jo ihan kunnon tavaraakin jätteisiin. Lajittelukurssille.