Camping

Pikkuhiljaa alkaa päähän tupsahdella taas ideoita maalaamiseen. En olekaan maalannut puoleentoista vuoteen! Maalaamisella tarkoitan akryyliväreillä kankaalle köhimistä. Nyt teen kotona työhuoneen nurkassa akvarellikollaasina pienehköjä luonnoksia. Tyttö kiipeää jalkaani, roikkuu polvesta, vinkuu ja haluaa syliin auttelemaan. Välillä nostan hänet syöttötuoliin ja laitan jotain kiinnostavaa hänen käteensä, jotta saisin edes vähän raapaista paperille jotain. Akryylimaalaukseen tarvisin paljon aikaa sekä työtilan. Ehkä vuonna 2024 ;)

Kaksi asetelmaa

Sadesäällä on kiva mennä uimahalliin. Uiminen on ihanaa ja tekee niin hyvää. Uinnin päälle juhlittiin yksivuotiasta Reino-poikaa, ei enään vauvaa. Meidän tyttö täyttää vuoden viikon päästä. Jotenkin se on haikeaa.

Kotimatkalla kekkereiltä tehtiin havainto, että nykyään tulee kutsuja ainoastaan juhliin, jotka loppuvat samoihin aikoihin kuin ennenmuinoin juhlat vasta alkoivat. Komeat muffinssit saatiin  kotiinviemiseksi Reinon luota. Niissä näkyy mielestäni mieskondiittorin rempseä ote. Taidanpa ottaa yhden ja katsoa jonkun piristävän elokuvan kun tyttö nukahtaa. Nyt on vähän kurjia juttuja, jotka sietäisi painaa taka-alalle, mielessä.

Herään aamulla liian aikaisin surkeasti nukutun yön jälkeen. Yksi pieni hammashan sieltä on taas tulossa, siinä levottomuuden syy. Olen aamulla niin väsynyt etten aikoihin. Huoh. Onneksi ystävä ja kärrylenkki syysauringossa piristävät. Illalla leivon sienipiirakkaa torisienistä ja saunomme kaikki kolme. Kohta nukkumaan! Kuvassa yksi tytär maistelee kukkakaalin eksoottista sukulaista, kuvassa kaksi hän kylpee ekologisesti ilman vettä.

Pehmeää, pilkkuja ja pölypunkkeja

Jos ei jaksa juuri koskaan pedata sänkyä, on kiva omistaa nättejä lakanoita. Kuulemma pölypunkkien kannalta olisikin parempi olla petaamatta ja antaa lakanoiden kuivahtaa päivän aikana. Kannatan! Lakanat ovat mielestäni parhaat pesun jäljiltä eikä missään nimessä mankeloituna saati silitettynä.
 Super-mummu toi Ranskan maratoniltaan tuliaisiksi ihanan pikku mekon. Se on nätti, pehmeä eikä sitä tarvitse silittää. Lempimekkoainesta siis! Nyt on muuten muotia pitää vain toista sukkaa jalassa ;)

Äh ja taas puhun tavaroista.

Launtaina he saivat toisensa

 

 

Juhlat olivat oikein onnistuneet ja kauniit. Ja kotonakin oli mennyt lapsella sekä vahdilla hyvin. Hui kun vieläkin väsyttää myöhään ulkona oleminen. Miten sitä saattoi nuorena olla baarissa valomerkkiin ja sitten aamulla töihin?!? 

Kotiinviemiseksi sain kukkia juhlapaikalta. Ehei tämä ei ole morsiuskimppu. Me rouvat emme niitä enään metsästä. Eikä juhlissa muuten edes heitetty kimppua.

Näitä hortensioita olen katsellut tänä sateisena päivänä ja miettinyt rakkautta. Tuore aviopari makaa varmaankin juuri palmun alla etelän lämmössä.

Huomenna juhlitaan oransseissa

 

Huomenna juhlitaan miehen pikkuveljen häitä. Lapsi on loppuillan kummitätinsä hoidossa. Jännittää, miten se sujuu, sillä hän ei ole koskaan mennyt nukkumaan ilman äitiä tai isää. Tämä on siis suuri etappi elämässämme ;)

Omatkin häämme olivat syyskuussa. Siitä tulee viisi vuotta. Huomenna meinaan pukeutua oikein räväkän oranssiin. Värkkäsin illalla vanhoista korviksista asuun sopivat kynsilakalla, joka sattuu olemaan tismalleen uuden puseroni sävyä. Että vimpanpäälle ihan!

Hei äiti anna mä voin tyhjätä sen pesukoneen

Hei täällähän kaikuu mukavasti! Jotenkin tuosta alemmasta kuvasta tuli mieleen tuo ylemmässä kuvassa oleva maalaukseni Pyykkipäivä. Sen on vuodelt 2007 ja se kuuluu Tampereen nykytaiteen museon kokoelmiin.

Ihan tavallinen torstaiaamu

Syksyaamuissa on kiva tunnelma. Ulkona on kosteaa ja sumuista. Meillä ei ole mikään kiire minnekään. Keitellään puuroa, katsellaan aamu-uutiset, hiihdellään yökkäreissä pitkään, minä luen lehteä, kaveri touhuaa omiaan matalammalla.

Torstain ruokavinkki

Täytetyt paprikat on helppo ja hyvä syysruoka. Näissä oli sisällä kesäkurpitsaa, tonnikalaa, sipulia ja koskenlaskijaa, mausteena ainakin suolaa, pippuria ja currya. Jotenkin miellän täytetyt paprikat 80-luvun hittiruuaksi, kuten täytetyt lätytkin.

Neonia

Ompelin kummipojalta perittyyn mustaharmaaseen lasten paitaan kaksi neon-väristä nappia. Paidasta tuli tyttömäisempi ja vähän iloisempi. Itse pukeudun tummaan, mutta lapselle olen huomannut hankkivani värikästä.

Omaan synkkään karderooppiini tarttui viikonlopun design-torilta tuo neon-keltainen kassi. Se on hyvä syksyllä. Ajanee samaa asiaa kuin heijastinliivi. En olisi voinut vuosi sitten kuvitellakaan hankkivani jotain neon-väristä, mutta kuinka ollakaan neonit ovat alkaneet houkuttelemaan taas sitten 90-luvun. En voi sanoa seuraavani muotia ja jokin muodissa myös ärsyttää, mutta kai tämä silti muodin syytä on.