Kukkaisviikko jatkuu

Liljoja Tammelantorilta

Huutokauppakimppu

Tampereen Keskustorilla järjestettiin kukkaisviikkojen kukkasidontanäytös sekä kukkahuutokauppa. Tämän kimpun sitoi nuori poika ja katsoin heti, että siinä on ihanan yksinkertainen, runsas ja makea kimppu. Huusin sen itselleni huippuhalpaan hintaan 10e! Lähtöhinta oli 5e. Hui miten jännitäävää se olikaan! En ole ennen osallistunut huutokauppaan. Vahingossa melkein huusin toisenkin, suuremman ja arvokkaamman.

Sunnuntai

Sunnuntaina juostiin pitkä lenkki Kaupin metsissä, käytiin lounaalla anoppilassa, juhlittiin rakkaan ystävän syntymäpäivää istumalla puutarhapöydän ääressä isolla porukalla pimeään ja lämpimään keskiyöhön asti. Ihan kuin olisi etelässä ollut! Väänsin vanhan hiuspannan ympärille tuon Minnihiiri- rusetin jämätilkusta. Teen ehkä vielä kummitytöille omansa.

Rakastavaiset työhuoneen seinällä

Sain synttärilahjaksi Aura Hakurin rakastavaisia esittävän akvarellin. Kiinnitin sen tuohon työhuoneen seinään nuppineulalla siihen asti kunnes kehystäjä palaa kesälomaltaan.

Äkkiä joku sokerin käyttäjä kylään

Nimpparilahjaksi saamalleni Vitriinille löytyi oivallinen funktio. Marimekosta lähtivät mukaan nuo kivat Puutarhurin parhaat-tabletit keittiön pöydälle.

Väriä kesään

Harmaata, valkoista, mustaa ja beigeä. Niitä tuntuu nyt olevan liikaa, joten kaipaan vähän väriä päälleni sekä ympärilleni. Oranssit remmikengät Tamperelaisen Duetton alelaarista pilkkahintaan, tuolin pehmustetyyny ja puolet jäätelölusikoista tuliaiseksi matkalta, puolet Mokosta aikoja sitten.

Vielä muutama kohta Berliinistä

Kaksi viimeistä kuvaa ovat nykytaiteen museon tiloista. Toimisikohan tuollainen villi fresko jossain muussa tilassa, vaikkapa kotiseinällä?

Berliinin suosikkikahvila

Shoppailua

Viimeisen matkapäivän iltana sorruin shoppailemaan. Onneksi oli ale. Keskimmäinen kuva on Dieselin liikkeen ikkunasta. Artsua.

Herkkusuut matkalla

Hienot ja kalliit ravintolat loistivat poissaolollaan. Berliinin kadut ovat täynnä pieniä ja edullisia ruokapaikkoja. Jokaiselle löytyy varmasti mieleistä ruokaa. Sushia syötiin useamman kerran, aivan älyttömän hyviä kebabeja myös, ihania aamuapaloja mukavilla terasseilla, libanonilaista. Ah!

Taiteen kaupunki

Yksi matkan hienoimmista hetkistä oli Berliinin taidekorkeakoulun näyttelyn avajaiset/kesäjuhlat. Kiersimme näyttelyä monta tuntia. Se oli levittäytynyt koko valtavan koulun tiloihin. Joissain huoneissa oli mitä erilaisempia esityksiä, jossain baari, pihalla kaljateltat ja bändilavat. Melkoiset festivaalit! Mahtava tunnelma ja mitä porukkaa. Siis vau.

Hamburger Bahnhof-museossa oli esillä Bruce Nauman ja Joseph Beuys. Tämä teos oli esillä museon pinessä kabinetissa. Käyttökelpoinen idea opetustyöhön. Varjosta ja valostahan suurimmassa osassa kuvataiteessa on lopulta kyse? Galleriatarjota oli muutenkin aivan mahtavaa, unohtamatta katutaidetta. Berliinin talojen seiniä täyttävät monenkirjavat tagit ja taideteokset.

Joku oli väsännyt tämän hienon teoksen kerrostalon seinään.

Ehkä vaikuttavin monumentti

Holokaustin muistomerkki on kokemuksellinen monumentti, sillä sen "sisälle" pääsee kävelemään. Kivet tuovat mieleen hautakivet tai vankityrmät. Monumentti muuttuu eri suunnista lähestyttäessä, sillä kivien korkeus muuttuu ja sitä myöten myös valo vaihtelee.

Toinen ajatuksia herättävä muistomerkki oli tämä natsien vainoamien homojen muistomerkki. Suuren kiven sisällä on kurkistusikkuna, josta näkyy video, jossa kaksi poikaa suutelevat toisiaan. Paikalla oli paljon turisteja kuvaamassa itseään, kuten kuvassa näkyy.

Berliinin lähihistoria on vertaansa vailla Euroopassa. Muurista on vielä pieni pätkä jäljellä ihmeteltävänä. Kuvassa olevat jalat eivät ole omani. Hankalat jalat omaavana kyllä käytän kaupunkilomilla rumahkoja, mutta ah niin jalalle sopivia Ecco-sandaaleja, joilla jaksaa talsia aamusta iltaan. Berliinissä oli muuten melko kuuma: 38 varjossa. Näin kuumaa siellä ei ole ollut 50 vuoteen! Huh ja puh!

Rento meininki

Katukuvassa on uutta ja vanhaa, kiiltävää ja rähjää rakennusta rinta rinnan. Ihmisiä on paljon ja ihan ympäri maailmaa ja vaikka minkä tyylisiä/näköisiä, enimmäkseen nuoria. Berliinissä voit olla rähjäinen tai todella tyylikäs. Paikka ei ole hienosteleva. Koko ajan kadulla tapahtuu. Joku esittää aina jossain kulmassa jotain.

Terveiset Berliinistä!

Useita kertoja olen ollut Saksassa, mutta Berliinissä en aikaisemmin koskaan. Nyt ymmärrän, mikä kaupungissa on niin kiehtovaa.

Kuvissa on kaupungin tunnus tv-torni. Sen korkeus on huikeat 204 metriä. Huipulta pystyi vähän hahamottamaan, miten laajalle levinnyt tuo euroopan toisiksi suurin kaupunki oikein onkaan. Torni on rakennettu aikoinaan näyttämään Länsi-Saksalle Itä-Saksan mahtia, vaikka pienenpikin torni olisi riittänyt lähettämään tv-signaalia alueelle.

Makiaa silmän täydeltä

Jos jalkapallon loppuottelu (=ihanaa, se loppuu viimeinkin!) ei kiinnosta, kannattaa napsauttaa klo 21.00 Nelonen päälle. Sieltä tulee Sofia Coppolan ohjaamaa Marie Antoinette. Kannattaa varata jotain makeaa sohvapöydälle, sillä tässä elokuvassa alkaa tehdä herkkuja mieli.

Kuninkaalliset lähtee uimaan

Olen uinut tällä viikolla ja monta kertaa ja tänäänkin pyöräilen rantaan. Uimisesta tuli mieleeni tämä 2001 tekemäni maalaus "Kuninkaalliset lähtee uimaan". Kruunut on jätetty uima-altaan reunalle. Victoria ja Danielko siellä altaassa (oikea yläkulma jos et havainnut) polskivat?

Rantalukemiseksi suosittelen Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaista. Kirja kertoo varsin viihdyttävällä tavalla suomalaismiehestä, joka epätoivoisesti haluaa olla ruotsalainen. Eilen sain päätökseen Juha Itkosen Myöhempien aikojen pyhiä. Se oli mielenkiintoinen kuvaus nuoren mormoonipojan haastavasta lähetystehtävästä suomessa. Tänään otin lukuun Anne B. Radgen paljon kehutun Berliinin poppelit. Kirjan nimi vinkkaa, minne ensi viikolla matkustan!

Me ei sitte tarvita lakanoita

Lakanat ovat minulle usein yökyläilyssä ja mökkivierailuissa kompastuskohta. Junalla liikkuessamme en viitsisi millään raahata lakanoita mukana, enkä myöskään tuottaa isäntäperheelle ylimääräistä pyykkiä. Tämä on täysin kotoa opittua. Lapsena muistan, että jos olimme liikkeellä junalla, äidillä oli mukanaan paperilakanat (kuinka epäekologista aikaa se olikaan). Nyt löytyi oiva apu lakanapulmaan ja tuotto menee hyvään tarkoitukseen: nämä 100% silkkiset makuupussit ovat Tai Minhin yksinhuoltajaäitien valmistamia ja niitä myy SPR. Ne painavat ainoastaan 140g eli mahtuvat vaikkapa taskuun.
Suosittelen muuten lukemaan Sinikka Nopolan novellin "Omat lakanat"

Tämä on sitä kesää!

Eilen aamupäivällä ajeltiin laivalla Viikinsaareen pinkikille. Ylimmässä kuvassa on Ratinan uusi silta. Komea vai mitä? Saaressa uitiin, otettiin aurinkoa ja syötiin ihania eväitä: mansikka-fetasaalaattia, täytettyä leipää, kahvia ja munkkeja. Retkellä on aina mukana sukulaisten mökiltä perityt Sarvis-astiat.

Alkaisko uuden harrastuksen?

...ei vaan ostin eilen Piruetin alerekistä kummitytölle balettiasun 5v. -synttärilahjaksi. Synttärit ovat vasta syksyllä, mutta kerrankin olen kaukaa viisas. Se on niin söpö, että toimii ihan koristeena. Ajattelin silti vähän vielä koristella sitä. Joku ruusuke tai rusetti voisi olla saajan mieleen?

Mutta mikä tämä on?

Pelargoniat tuntevat kaikki, mutta mikä tämä ihanan vaatimaton vihreä on? Se löytyi torilta, eikä torimyyjätyttökään osannut kertoa. Laitoin sen keittiön ikkunalle. Siitä tulee mieleen vähän puolukan varvut.