Ajattelin ennen äidiksi tuloa, että minä en sitten ainakaan mihinkään
typeriin äiti-lapsi-kerhoihin menisi. Muut sanoivat, että ei kotona
ollessa ehdi puuhailemaan mitään omia juttuja, mutta ajattelin, että
kyllä MINÄ nopeana ihmisenä ehdin. No nolen todennut että lapseni on
lyhyestinukkuvaa sorttia (tarkoitan nyt päiväunia) ja hänen
valveillaoloaikana esim ompeleminen tai maalaaminen on mahdotonta. Tyttö
joko roikkuu jalassani tai sitten tekee tuhojaan. Olen luovuttanut
suosiolla. En enään edes yritä tehdä kotona juuri mitään omia
juttusiani.
Kahviloissa notkuminen oli ennen suurta
huviani. Tapasin siellä ystäviä ja selailin ihania lehtiä kupposen
ääressä. Nykyään kafeteriassa ei ehdi kun heittämään kupin lattea
nokkaan ja sitten on mentävä taas. Kerhot ovat hyvä
paikka saada juttuseuraa, lapset saa siinä samalla leikkiä keskenään
kerhon leluilla ja sitten on kahvittelua meille aikuisille. Niinpä me
tyttären kanssa käymmekin viikon aikana muutamassakin eri kerhossa ja
itseasiassa ne ovatkin päivän kohokohta. Voi on tässä monta muutakin
mä en sitten koskaan tule tekemään sitä taikka tätä-juttua vesitetty.
Niistä lisää seuraavissa jaksoissa.