Leikkaa, höylää ja kuori kuin Barbie

Eikös ole hurmaava vaahtokarkinvaaleanpunainen keittiösetti? Ihan kuin Barbien jättimäiset keittiövälineet! Näitä saa Sokokselta ja muutama euro (?) hinnasta menee hyvään tarkoitukseen. Tämä setti menee tuliaiseksi huomiseen kyläpaikkaan.

Ihanan harmaata

On niin sateinen ja harmaa sää, että voi hyvällä omallatunnolla olla sisällä, lukea kirjaa, kutoa sukkia, katsoa illalla tuleva Musta jää-elokuva telkusta, syödä ihanaa ruokaa, jota meillä väliaikaisesti asuva ystäväni Pauliina on luvannut illaksi laittaa.

Huulipunanainen

Rakastan huulipunaa, etenkin Chanelin sävyä 64. Chanelissa on huippukätevä yhdellä kädellä avattava kotelo, vaikka en nyt keksi yhtään tilannetta, jossa olisin joutunut avaamaan huulipunan yhdellä kädellä :) Toinen suosikkini on Make Up Storen sävy Dare matt, joka on ihanan kirkuvan oranssi. Sen kanssa sopii hyvin tuo Gosh-kynsilakka, joka on luonnossa paljon oranssimpi kuin kuvassa. Olen käyttänyt huulipunaa juurikin puolet elämästäni. Aloitin mustalla ja ruskealla, sitten siirryin kylmien punaisten kautta lämpimiin. Huuleni ovat luonnostaan hailakan väriset ja ilman huulipunaa näytän mielestäni kalpealta.

Punainen on viettiväri, joka vetää puoleensa sekä miehiä että naisia. Tässä mielessä punainen voidaan nähdä rakkauden sekä kauneuden väriksi. Huulien maalaaminen punaiseksi on hyvin vanha tapa osoittaa terveyttä ja sukukypsyyttä. Poskipunan käytöllä on samat pyrkimykset. Jo 1500-luvulta löytyy kirjoituksia, joissa kerrotaan, että ehostaminen on naisellista toimintaa. Kosmetiikasta puhuminen on yksi niistä harvoista kulttuurisista alueista, joilla naiset sanelivat asiantuntijuuden ja taidon vaatimuksia, kerrotaan Anu Korhosen kirjoittamassa kirjassa "Silmän ilot: kauneuden kulttuurihistoriaa uuden ajan alussa".

Hurmaavat kortit ovat Tampereen Taidemuseokaupasta. Ne ovat Aino Louhen.

Kässähirmu

Purkasin nuo ensimmäiset raitasukat hetken mielijohteesta ja kudoin langasta uudet. Käytin vähän eri tekniikkaa ja nyt olen tosi tyytyväinen tulokseen, nämähän näyttivät jo melkeen kuin itse mummo olisi ne tehnyt. Sitten innostuin ostamaan jalkapallokentän vihreää lankaa ja kudoin Mikollekin villasukat. Voi tätä ylepyden määrää! Nyt väkerrän punaisia sukkia, ystävä saa ne joululahjaksi!

Näin Tiinakaisan virkkaavan vanhoista t-paidoista vessan mattoa ja kun vuosia käyttämäni mustavalkoinen Marimekko-trikookotipaitani repesi, päätin kunnioittaa sen muistoa ja virkata siitä matolle keskustan. Sitten jatkoin vanhoilla kalsareillani, vielä lisää lumppua pitäisi etsiä komeron perukoilta, että matto saisi vielä muutaman sentin ympärysmittaa.

Voi mikä haikea päivä

Harmaa lauantai, eikä mitään kivaa ohjelmassa ja sentään loman toisiksiviimeinen päivä

Ystävän kodissa on paljon väriä ja katseltavaa

Ystäväni kodissa on aina ihana käydä! Kiva koti, tutut rakkaat ihmiset, paljon puhuttavaa, naurua, hyvää ruokaa... Näillä jaksaa taas pitkään!

Pieniä jalkoja ja K:lla alkavia pikkuherroja tervehtimässä Helsingissä

Kas ripaus luksusta

Kotimme on muuten aika hillitty ja suoralinjainen (tämä lause on varastettu sisustuslehdestä), mutta kylpyhuone ja wc ovat aitoa 90-lukua. Ne ovat ihan hyvässä kunnossa, mutta tuo tyyli... Vessa etenkin on kuin Kauniista ja rohkeista, kultaa ja koukeroa. Huomaa erityisesti simpukan mallinen lavuaari! Vessaa on turha edes yrittää stailata muun asunnon ja makumme mukaiseksi, vaan se saakin olla vähän kitsi! Lisäsin tuon kultaisen peilin sinne. Vielä pieni kukka-asetelma puuttuu :)

Villasukkia villasukkia villasukkia

Kuten ehkä aiemmin olen jo maininnut, minulle on langennut uudessa työpaikassani sangen haastava sivunakki: opetan kolme tuntia viikossa käsityötä eli rättikässyä seitsemäsluokkalaisille. Tähän asti se on ollut ihan helppoa ja olen pärjännyt hyvin melko alkeellisilla käsityötaidoillani, mutta seuraavana opetussuunnitelmassa lukee VILLASUKKA. Niinpä olenkin ottanut haasteen vastaan ja alkanut opettelemaan itse villasukan kutomista. Olen itse seitsemännellä kutonut varret ja ulkoistanut muun osan naapurin mummolle. Minkä taakseen jättää... Otsa kurtussa olen tavannut ohjeita (niiden salakoodia juurikaan ymmärtämättä), kutonut, purkanut, kutonut ja nyt ne ovat vihdoin valmiit. Ne eivät kuitenkaan ole saaneet osakseen ihastuneita huokauksia, vaan ennemminkin kommentteja: nuo kannattaa esitellä sitten jalassa (että hassuhko kantapää ei näy. Tuossa kuvassa kantapäät näyttävät kyllä paremmalta kuin luonnossa).

Huomenna piirretään kurpitsoja, ehkä

Alakerran hyväntekeväisyyskaupassa myytiin koristekurpitsoja. Ostin muutamia piirustusmalliksi huomisen grafiikan kurssille. Alemmassa kuvassa itketetään munakoisoja.

Sukulainen

Harvinainen vieras, rakas sukulainen tuli viikonloppuna yökylään ja toi tullessaan tämän ihanan kukan. Olipa mukavaa muistella menneitä ja nykyisiäkin ja olipa hauskaa tutustua vuosien jälkeen uudelleen!

Uusi lempikoruni saanko esitellä:

Rakas kummityttöni Anna 9v. on tehnyt minulle tämän hurmaavan kaulakorun.
En ole koskaan saanut korua, joka olisi varta vasten suunniteltu ja valmistettu juuri minulle.Olen melko otettu! Tästä tuli ehdoton suosikkini! Korun nauha on niin lyhyt että se ei mahdu kaulaani (Anna ei ole muistanut että tädillä on iso pää), mutta se on helposti korjattavissa.

Uusi hylly

Työhuoneemme seinässä on edellisen asukkaan poraamat reiät. Laitoimme niihin vähän rimaa kannattimilla tauluhyllyiksi, koska sellaisethan pitää sisustuslehtien mukaan nyt kaikilla olla :)
En ole ihan varma, pidänkö lopputuloksesta. Alin hylly jäi vähän tyngäksi koska kaupasta loppui rima kesken, mutta tilanne korjataan...sitten joskus.