Yksiöni, jossa asuin ennen kun muutin Mikon kanssa yhteen, oli sisustettu punaisella. Myöhemmin tutkiessani punaista väriä ymmärsin, miksi en koskaan viihtynyt tuossa kodissa. Seuraavana tulee pitkä tietoisku punaisesta väristä tilassa. Olen kirjoittanut sen muutama vuosi sitten:
Tiedostamme tai emme, värien vaikutus on ympäristössämme suuri. Suunnittelijoiden olisikin tärkeää tietää värien merkitys ja ottaa se työskentelyssään huomioon. Punainen ympäristö on levoton ja mieltä kiihottava. Tämä on tieteellisestikin todistettu: Kilpahevosten tallissa toinen puoli maalattiin siniseksi ja toinen puoli punaoranssiksi. Sinisellä puolella hevoset rauhoittuvat pian kilpailun jälkeen, mutta punaisella puolella ne pysyivät kuumina ja levottomina pidempään. Punainen ympäristö on niin voimakas, että se voi laukaista jopa epilepsiakohtauksen. Punainen ympäristö nostaa myös kehon lämpötilaa. Tästä todisteena on koe, jossa huone oli maalattu sinivihreäksi. Koehenkilöt ilmoittivat olonsa huoneessa kylmäksi kun lämpötila oli 15 astetta. Kun huone taas oli maalattu punaoranssiksi, kokivat koehenkilöt olonsa kylmäksi, kun lämpötila oli 11 astetta. Kokemusero oli siis kokonaista neljä astetta. (Itten 1998, 45.)
Ympäristönä punainen on vaikea, siksi julkisten tilojen sisustuksessa punaista vältetään. Mieluummin valitaan neutraali vaihtoehto. Punaisessa tilassa aika tuntuu pitemmältä ja painot todellista raskaammilta. Punainen auttaa ideoiden synnyssä, mutta ei valitettavasti niiden kehittelyssä. (Rihlama 1993, 48.) Kiihdyttävä ja voimakas punainen häiritsee arvatenkin unta, eli makuuhuoneessa sitä tulisi välttää. Jos punainen sen sijaan on yhdistetty valkoiseen, vaikutelma on kodikas, turvallinen, raikas ja iloinen. Valkoiseen ja keltaiseen yhdistetty punainen on tehokas ja hygieeninen (vrt. pikaruokalat). Kulta - punainen -yhdistelmä puolestaan on juhlava ja arvokas. (http://www.nicehouse.fi/vaatehuo/tyylit/colors2.htm#red 28.11.2006.)
Erityisesti Suomen rakennustaiteessa ja sisustussuunnittelussa punaista on vältelty. Tähän lienee syynä ainakin osaltaan se, että punaisella oma merkityksensä kansamme historiassa, kansalaissodassa, jossa vasemmistolaiset eli punaiset taistelivat oikeiston valkoisia vastaan. Punainen yhdistetään vieläkin sosialismiin. (Hintsanen 27.11.2006.) Mielenkiintoinen seikka mielestäni on, että kotiseudullani Pohjanmaalla, jossa valtaväestö kansalaissodassa oli valkoisten puolella, talot ainakin ennen aikaan oli maalattu lähes poikkeuksetta punamultamaalilla.
Toisaalta punamultamaali on helposti valmistettava ja edullinen maali. (http://www.uula.fi/suomeksi/keittomaali.html 27.11.2006).
Punainen ympäristö miellettäneen paheelliseksi myös siksi, että se muistuttaa bordelleja punaisine verhoiluineen ja lyhtyineen. Se tuonee mieleen myös ravintoloiden interiöörit. Vielä 60-luvulle saakka punainen väri vaatetuksessa oli sosialististen rasitteiden takia niin sanotusti pannassa. Kuusikymmenluvun vapauttaviin tuuliin asti punaista pidettiin myös moraalisesti arveluttavan, "huonon naisen värinä", synnin ja rikoksen symbolina. (Hintsanen 27.11.2006.) Suomen leijonavaakuna on väriltään punainen, mutta ei voisi kuvitella, että Suomen maajoukkueen asut olisivat punaiset vaan ne ovat raikkaan sinivalkoiset (Wetzer 2000, 91).
Vaaleanpunainen tila sen sijaan on herkkä ja suloinen. Monien teinityttöjen sisustusvärisuosikki on vaaleanpunainen, usein korostettuna pienellä vaaleanvihreällä yksityiskohdalla. Toisin kuin aggressiivisella punaisella vaaleanpunaisella on todettu olevan väkivaltaisuutta vähentävää vaikutusta. Tämä on ollut tiedossa muun muassa vankiloiden sisustuksessa. (Rihlama 1993, 48.)
Mielenkiintoinen seikka on myös, että pohjalaiset kirkot maalattiin 1700-1800 luvulla usein sisäpuolelta vaaleanpunaisiksi, koska väri ilmentää miellyttävyyttä, herttaisuutta sekä neitseellisyyttä. Tuolloin myös pohjalainen morsian oli puettu roosaan hääpukuun, ja Kristukselle vihittävässä kirkossa käytettiin samaa väriä. Esimerkiksi Munsalan harmaakivikirkon, jonka suunnitteli C. F. Adelcrantz vuonna 1787, sisustus on vaaleanpunainen. (Wingren 1995, 30.)