Omituisia muotoja ja erilaisia pintoja

Maalauksissani on esittäviä sekä ei yleisesti tunnistettavissa olevia kuvallisia elementtejä. Jälkimmäisille on ominaista, että ne toistuvat samanlaisina eri maalauksissani. Hyvä esimerkki tällaisesta toistuvasta, ei esittävästä elementistä on ovaalimuoto kuva-alan reunassa.

Wassily Kandinsky on sitä mieltä, että vaikka muoto olisi aivan abstrakti ja vain muistuttaisi geometristä muotoa, on sillä silti sisäinen sointinsa, se on henkinen olento, varustettu ominaisuuksilla, jotka tämän muodon kanssa ovat identtisiä. Jos muoto vaikuttaa yhdentekevältä, ”ei sano mitään”, sitä ei voi ymmärtää kirjaimellisesti. Maailmassa ei silti liene mitään, mikä ei sanoisi yhtään mitään.

Pyrin luomaan maalauksiini dynamiikkaa erilaisilla, vaihtelevilla pintastruktuureilla. Tällä tarkoitan, että maalauksessani voi olla paksuja, ohuita, peittäviä, transparentteja, karheita, kiiltäviä tai mattoja pintoja. Erityisen paljon minua miellyttää paksu ja kiiltävä pinta. Paksun pinnan saan aikaan maalin, piipallojen tai kiiltävän mediumin sekoituksella. Kiiltoa voin lisätä vielä maalikerroksen päälle levitettävällä kiiltolakalla. Minua kiinnostaa myös roiskimalla ja maalia kaatamalla tehdyn jäljen sattumanvaraisuus. Näin maalaus ikään kuin maalaa itse itseänsä.

Superjugurtti ei pelastanutkaan flunssalta

Aamuisin ja iltaisinkin syömäni luonnonjugurtti+marjat+hunaja-sekoitus ei torjunutkaan flunssaa. Melkein viikon verran makasin sängyn omana, mutta nyt olen taas kunnossa! Olipa mukavaa olla töissäkin, ihmisten ilmoilla. Kävin tänään pilateksessa, sillä en tohtinut mennä mihinkään reippaampaan jumppaan sairasviikon jälkeen. Ensimmäisen minuutin aikana muistin että ai niin, tämä oli tätä tylsää puuskuttelua. Pilates ei ole minun lajini!

Englannninlakua

Tässä ovat viidennet kutomani villasukat! Annoin ne anopille, jonka pikkujoulussa juhlitaan villasukissa ja äänestetään hienoimmat villasukat. En usko että näillä pääsee palkinnoille, mutta kyllä nämä harmaata sukkaa hauskemmat ovat. Sukista tulee mielee tuo lempikoruni ja siitä tuo englanninlakuhelmi. Koru on ostettu Kiasman kaupasta. Sen valmistajan nimi oli muistaakseni Kaunis Veera, mutta netistä ei ainakaan löytynyt mitään sillä nimellä. Koru on käsin tehty massasta. Kerran yllätin veljeni makeaa rakastavat pikkutytöt komerostani imemästä tätä korua.

Älä hyppää maa-tuska

Pauliina-ystävä, joka majaili työhuoneessamme viimeiset kuusi viikkoa ja muutti eilen pois, oli laittanut pienen maatuskansa seinässä olevalle valkoiselle hyllyn kannattimelle. Maatuska nimi on aika hassu: maa ja tuska. Enpä ole ennen tajunnut.

Juhlia

Keksiviikkona juhlittiin keskiviikkoa tekemällä hurja määrä sushia. Makeissa oli täytteenä savusiikaa, tonnikalaa erilaisissa marinadeissa, graavilohta, kurkkua, sipulia ja porkkanaa. Sitten oli lautasellinen lohinigirejä. Oikeassa reunassa peukkua näyttää vielä viikon meillä asuva alivuokralaisemme Pauliina! Ai että oli hyvääTänään juhlitaan Mikon synttäripäivää. Aion kunnostautua tekemällä oikein täytekakun! Alemmassa kuvassa on kortti Mikolle.

Entisiä kotejani osa II

Tuonne Mikon pikku kaksioon Rautatienkadulle muutin punaisesta yksiöstäni. Muutto tapahtui jo muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Vaikka kaipaankin usein aikoja ja paikkoja, niin tuota asuntoa en juurikaan kaipaa, vaikka mukavaa meillä siellä olikin! Se vaan ei ollut ihan minun näköiseni asunto.

Nyt asun sellaisessa kodissa, josta en halua koskaan muuttaa pois. Vanhana mummonakin aion tunkea rollaattorini kanssa tuohon pikku hissiin ja katsella keittiön ikkunasta Näsinneulaa kotipalvelun tuomaa velliä imuroidessani.

Tervetuloa kahville

Jotenkin tuosta edellisestä kuvasta tuli mieleeni tämä muutaman vuoden takainen maalaukseni. Se on osa teossarjaa "Kaikki mikä naisesta on ihanaa". Vaihdoin sen Marja Patrikaisen teokseen Baakeli, jonka voisinkin kuvata ja laittaa tänne, sillä se on hurmaava.

Uudet pinkit koruni ah!

Ostin eilen nämä hurmaavat korut. Kameekorutyyppinen rintakoru oli jo tänään käytössä. Kiinnitin sen mustaan jakkuun, jonka alla oli pinkki t-paita. Korkkarikorvikset laitan huomenna. Kaikki nämä yhdessä on ehkä vähän liikaa aikuiselle naiselle.

Punainen tila-tietoisku

Yksiöni, jossa asuin ennen kun muutin Mikon kanssa yhteen, oli sisustettu punaisella. Myöhemmin tutkiessani punaista väriä ymmärsin, miksi en koskaan viihtynyt tuossa kodissa. Seuraavana tulee pitkä tietoisku punaisesta väristä tilassa. Olen kirjoittanut sen muutama vuosi sitten:

Tiedostamme tai emme, värien vaikutus on ympäristössämme suuri. Suunnittelijoiden olisikin tärkeää tietää värien merkitys ja ottaa se työskentelyssään huomioon. Punainen ympäristö on levoton ja mieltä kiihottava. Tämä on tieteellisestikin todistettu: Kilpahevosten tallissa toinen puoli maalattiin siniseksi ja toinen puoli punaoranssiksi. Sinisellä puolella hevoset rauhoittuvat pian kilpailun jälkeen, mutta punaisella puolella ne pysyivät kuumina ja levottomina pidempään. Punainen ympäristö on niin voimakas, että se voi laukaista jopa epilepsiakohtauksen. Punainen ympäristö nostaa myös kehon lämpötilaa. Tästä todisteena on koe, jossa huone oli maalattu sinivihreäksi. Koehenkilöt ilmoittivat olonsa huoneessa kylmäksi kun lämpötila oli 15 astetta. Kun huone taas oli maalattu punaoranssiksi, kokivat koehenkilöt olonsa kylmäksi, kun lämpötila oli 11 astetta. Kokemusero oli siis kokonaista neljä astetta. (Itten 1998, 45.)

Ympäristönä punainen on vaikea, siksi julkisten tilojen sisustuksessa punaista vältetään. Mieluummin valitaan neutraali vaihtoehto. Punaisessa tilassa aika tuntuu pitemmältä ja painot todellista raskaammilta. Punainen auttaa ideoiden synnyssä, mutta ei valitettavasti niiden kehittelyssä. (Rihlama 1993, 48.) Kiihdyttävä ja voimakas punainen häiritsee arvatenkin unta, eli makuuhuoneessa sitä tulisi välttää. Jos punainen sen sijaan on yhdistetty valkoiseen, vaikutelma on kodikas, turvallinen, raikas ja iloinen. Valkoiseen ja keltaiseen yhdistetty punainen on tehokas ja hygieeninen (vrt. pikaruokalat). Kulta - punainen -yhdistelmä puolestaan on juhlava ja arvokas. (http://www.nicehouse.fi/vaatehuo/tyylit/colors2.htm#red 28.11.2006.)

Erityisesti Suomen rakennustaiteessa ja sisustussuunnittelussa punaista on vältelty. Tähän lienee syynä ainakin osaltaan se, että punaisella oma merkityksensä kansamme historiassa, kansalaissodassa, jossa vasemmistolaiset eli punaiset taistelivat oikeiston valkoisia vastaan. Punainen yhdistetään vieläkin sosialismiin. (Hintsanen 27.11.2006.) Mielenkiintoinen seikka mielestäni on, että kotiseudullani Pohjanmaalla, jossa valtaväestö kansalaissodassa oli valkoisten puolella, talot ainakin ennen aikaan oli maalattu lähes poikkeuksetta punamultamaalilla.
Toisaalta punamultamaali on helposti valmistettava ja edullinen maali. (http://www.uula.fi/suomeksi/keittomaali.html 27.11.2006).

Punainen ympäristö miellettäneen paheelliseksi myös siksi, että se muistuttaa bordelleja punaisine verhoiluineen ja lyhtyineen. Se tuonee mieleen myös ravintoloiden interiöörit. Vielä 60-luvulle saakka punainen väri vaatetuksessa oli sosialististen rasitteiden takia niin sanotusti pannassa. Kuusikymmenluvun vapauttaviin tuuliin asti punaista pidettiin myös moraalisesti arveluttavan, "huonon naisen värinä", synnin ja rikoksen symbolina. (Hintsanen 27.11.2006.) Suomen leijonavaakuna on väriltään punainen, mutta ei voisi kuvitella, että Suomen maajoukkueen asut olisivat punaiset vaan ne ovat raikkaan sinivalkoiset (Wetzer 2000, 91).

Vaaleanpunainen tila sen sijaan on herkkä ja suloinen. Monien teinityttöjen sisustusvärisuosikki on vaaleanpunainen, usein korostettuna pienellä vaaleanvihreällä yksityiskohdalla. Toisin kuin aggressiivisella punaisella vaaleanpunaisella on todettu olevan väkivaltaisuutta vähentävää vaikutusta. Tämä on ollut tiedossa muun muassa vankiloiden sisustuksessa. (Rihlama 1993, 48.)
Mielenkiintoinen seikka on myös, että pohjalaiset kirkot maalattiin 1700-1800 luvulla usein sisäpuolelta vaaleanpunaisiksi, koska väri ilmentää miellyttävyyttä, herttaisuutta sekä neitseellisyyttä. Tuolloin myös pohjalainen morsian oli puettu roosaan hääpukuun, ja Kristukselle vihittävässä kirkossa käytettiin samaa väriä. Esimerkiksi Munsalan harmaakivikirkon, jonka suunnitteli C. F. Adelcrantz vuonna 1787, sisustus on vaaleanpunainen. (Wingren 1995, 30.)