Joku julkkis sanoi joskus jossain naistenlehden haastattelussa, ettänäinä aikoina voi nautiskella tarkkailemalla harmaan eri sävyjä. Vaikka kuinka visuaalisena ihmisenä yritän, ei harmat oikein meinaa innostaa. Eikä maailma muutenkaan juuri nyt tunnu mukavimmalta paikalta.
Tästä tuli tällainen koriste mustaan mekkoon. Iisäni kyllä luuli sitä ruokalapuksi. Itse olen siinä määrin tyytyväinen hengentuotokseeni, että melkein jo teen hakemuksen Muodin huipulle-ohjelmaan. Taidan tehdä toiseen mekkoon samantapaisen, mutta vähän hillitymmän värisen ja laihemman arkikäyttöön. Vai tekisikö olkapäille pienet liehukkeet, mietin?
Tykkään kaikeista pieneen pakatusta. Pikkusokereita maailmalta kulkeutuu aina tuohon keittiön työtason maljakkoon. Meillä ei kyllä sokeria käytetä, ei ainakaan valkoista. Ehkä vieraat voivat käyttää nämä tai sitten itse pula-aikana?
Viikonloppu Pohjanmaalla vanhempien luona. Äiti on ostanut uuden senkin ja sisko tyhjentää vanhaa, jonka uumenista nämäkin löytyivät. Suuresti ihalemani sisko on minua yhdeksän vuotta vanhempi. Nämä ovat hänen muistikirjojaan, jotka kiinnostivat minua ennen enemmän kuin mikään maailmassa. Katselin niiden kansia ja mietin, mitä mielettömiä salaisuuksia ne mahtavat pitää sisällään. Tänään ne aukesivat. Tahatonta komiikkaa kannesta kanteen.
Kudottu kolme ja puoli sukkaa, shoppailtu, nukuttu pitkään aamulla ah, käyty combatissa ja pumpissa, tehty kokeellisia maalauksia pahveille, siivottu koti kiiltäväksi ja nyt pakkailen Pohjanmaata varten!
Sain ystävältä purkin etanarasvaa. Onko tässä etanaa, kysyin vitsinä. Kyllä, siinä on sellaista etanoilta lypsettyä seerumia, vastasi ystäväni. Esittelin tuotetta miehelleni joka oli tikahtua nauruun! Kiinnostaisi tuo paljon kehuttu saman firman kasvovoidekin, joka lupaa vaikka mitä.
Ostin pulskan kanervan (?) ja nakkasin sen oven raosta parvekkeen pöydälle räntään ja viimaan. Joulukuussa virittelen parvekkeen kaiteeseen valosarjan. Keväällä sitten lakaisen lattian ja hommaan pari pelargoniaa.
Mietin, millaista on juuri nyt niissä kaupungeissa, johon "melkein" varasin syyslomamatkan. Miltä näyttää, kuulostaa ja tuoksuu juuri nyt vaikkapa ihanan Pariisin kaduilla? Onneksi on noita siskon tuomia macaron-leivoksia. Voin heittää sellaisen helttaan ja katsella Pariisin kuvia! Ilmainen matka! Ja kuinka vaivatonta! Toisaalta on oikein mukavaa vaan olla ja levätä.
Nukun hyvin ja pitkään, tapaan ystäviä, urheilen (mikäli tämä superpitkä flunssa tajuaa häipyä), päivitän vihdoin www-sivuni, ompelen, kudon, käyn kivoissa paikoissa lounaalla.
3/4-hihainen välikausitakkini kaipasi pitkävartisia hansikkaita, joten päätin ottaa käyttöön pitkään säästelemäni merinovillalankakerän ja kutaisin vanhoille nahkahanskoille varret.
Viime viikonloppuna majoitumme heidän kotonaan
Tuon oven takana
Näissä maisemissa
Ei ole enää syntymäpäiväsi, 2010, akryyli kankaalle100x120cm
...puutarhuri kasvattaa värikkäitä kukkia, myös sellaisia lajeja, joita kasvitieteilijätkään eivät tunne. Merkilliset sadepilvet vauhdittavat niiden kasvua. Kuivempina kausina puutarhuri lorauttelee niille vettä pikku kastelukannuillaan. Öisin voi kuulla kukkien ääntelevän, päivisin ne pölläyttelevät ilmoille värikkäitä siitepölyjään. Kukat ja pilvet on maalattu rempseään tyyliin akryyliväreillä eri muotoisille kangas-ja levypohjille...
Nyt on työn alla sellanenkin väripläjäysasuste että! Ei tarvi enää kenenkään valittaa, että aina vaan musta ja mustaa! Materiaalina jälleen kerran nämä.
Torstaina pitäisi olla maalaukset valmiina, kuivina ja paketissa lähdössä kohti Porvoota. Eilenillalla melkein itketti kun tuntui, ettei tule valmista, mutta tänään jäi jo parempi fiilis. Onneksi oma assistentti pääsi apuihin valokuvaamaan ja laittamaan töitä ripustuskuntoon.
