perjantai 5. heinäkuuta 2013
Siellä uudessa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
- HannaKarmiini
- Olen 30+ vaimo, äiti, kuvataiteilija ja kuvataideopettaja Tampereelta. Kirjoitan ja kuvaan silloin tällöin ja mitä sattuu. Ei se ole niin tarkkaa. Kommentit ovat kivoja! karmiininpunainen@gmail.com
4 kommenttia:
Onnea uuteen kotiin! Näyttää hienolta ja tyylikkäältä sekä myös kotoisalta!
Silmät kostuivat, kun luin edellisen kirjoituksesi. Muistan elävästi miten muutimme pari vuotta sitten Pyynikintorin kupeesta Poriin. Liimauduin auton ikkunaan ja tuijotin jykeävän seisovaa kerrostaloa niin pitkään, kuin se näkyi auton ikkunasta. Tuntui, että siinä meni nuoruus ja opiskelijavuodet loppuivat. Niisk! Aika pitkän sopeutumisvaiheen jälkeen kuitenkin olen kotiutunut uuteenkin kotiin.
Paljon onnen hetkiä teille Pispalaan!
Todella kotoisalta näyttää. Portaat niin kauniit! Onnenhetkiä uuteen kotiin. Kun taas päädymme Pispalaan ihasteluajelulle, ajattelen sinua!
Onnea uuteen kotiin! Ihanan kodikkaalta näyttääkin jo...
En tiedä ehditkö kaiken keskellä tällaisiin vastailla, mutta kysynpä kuitenkin. Itsekin mietin kodinvaihtoa ja mietin miten te sen teitte? Teittekö ehdollisen tarjouksen (oman kodin myynti) vai luotitteko, että vanha asunto käy kaupaksi? Anteeksi kun tällaisia utelen,ei ole tarkoitus tungetella äläkä vastaa jos siltä tuntuu. :)
Kaisa
Sanna kiitos! Paljon on vielä tekemistä, mutta kyllä täällä kivalta alkaa jo näyttää. Minulla kostui silmät lukiessani Sinun tarinaasi muutostanne. On varmasti tosi haikeaa kun asunnon lisäksi vaihtuu koko kaupunki ympärillä! Silloin kannattaa ajatella, että mikään ei ole ikuista ja ehkä joskus vielä voi palata?
Peurankello kiitos! Portaat on muuten ihanan kevyet eivätkä silti yhtään natise. Onneks edellinen omistaja on maalannut ne, sillä portaiden maalaaminen lienee aika iso prokkis.
Kaisa me ihastuttiin tähän asuntoon, laitettiin itse oma pika pikaa myyntiin ja kun huomattiin, että asunnon ympärillä käy melkoinen kuhina niin alettiin toden teolla pohtimaan tarjouksen jättämistä. Onneksi asuntomme meni ihan viidessä päiväksi kaupaksi ja saimme vasta sen jälkeen rauhassa ja turvallisesti tehdä kaupat uudesta. Mutta stressaavaa asunnon ostamine ja myyminen silti oli. On siinä isoja tunteita pelissä. Eikä ikinä voi olla sata varma, mikä ratkaisu olisi ollut paras... Tsemppiä teille isoihin päätöksiinne!
Lähetä kommentti