tiistai 25. tammikuuta 2011
Siellä on tunkua!
Kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni siskonmakkarakeiton tekemistä, ihan uteliaisuudesta. Mies kysyi nähdessään sopan, että mitä ihmettä tuo oikein on?!? Siskonmakkarakeittoa minä vastasin ylpeänä. Kasvispuoli hautautui jonnekin tuonne jättipalleroiden alle. Kun mies iski soppakauhan kattilaan, pomppasi yksi makkara kuin superpallo ensin pöydälle ja siitä suoraan lautaselle. Sekös nauratti. Soppa oli hyvää. Teen ehkä toistenkin tätä huumoriruokaa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Hei
palleroista tulee väkisinkin isoja. mulla on tapana leikkoa lopussa ne kahtia. muuten lapset ottavatkin kaikki makkarat ens alkuun.
on ne niin hyviä.
hyvää on myös kastike niistä, tiputtelet vaan pannulle ja paistat. teet vaikka välissä sit suurusteen ja taas pallurat sekaan.(esim. salsaketsup,lihaliemk, soijakastike...)
ja wokkiin myös olen laittanut.
Tuo on mieheni bravuuri! Tänä vuonna emme olekaan vielä saaneet, kun ei ole miestäkään näkynyt...
Kiitos vinkistä Päivi. Siskonmakkarassa on enemmän lihaa ja vähemmän lisäaineita kuin useimmissa nakeissa tai makkaroissa. Liivia tuu meille syömään kun kokkisi on poissa!
"Lihaa säästämätä, laadusta tinkimättä"! :)
Ei vaineskaan, meillä oli just viikonloppuna puhe, josko pitäisi pyöräyttää siskonmakkarakeitto. En ole nimittäin ikinä moista syönyt, koska jostain kumman syystä olen aina tuntenut suurta epäluuloa sitä kohtaan. Johtuisko se sitten nimestä...
Tää kirvoitti naurut, kiitos!
En edes kehtaa tähän kirjoittaa millä nimellä meillä lapset kutsuu siskonmakkarasoppaa... : ) Mä söisin useamminkin, mut kun lapset ei pahemmin piittaa, niin jää pariin kertaan vuodessa.
Sannamatilda mäkään en ollut koskaan syönyt! Kaveri sitä aina on hehkuttanut, joten päätin kokeilla. Tuubista (en halua ajatella, mitä matskua se on) pursotettava lihamössö on kyllä vähän epäilyttävää, brutaalia! Bubble huumoriruokaa siis! Maijanmaja nyt alkoi kiinnostaa! Kerro! Kerro! Kerro! Luulisi että lapset tykkäisi tästä ruuasta?
Lähetä kommentti