Aloitimme syksyisenharmaan aamun ekspressiivisellä taideterapiaistunnolla. Kurssi on lukion taidehistoriakurssi. Sen jälkeen keskustelimme taiteen terapeuttisista kyvyistä. Toiset meistä ilmaisevat itseään sanoin, toiset kirjoittamalla, toiset musisoimalla, toiset kuvin jne. Kuvin voi ilmaista sellaista, joita ei osaa pukea sanoiksi tai jota ei edes itse tiedosta. On ihanaa joskus vaan kuljettaa kynää paperilla ja antaa vaan mennä. Terapiakuvien tulkinta on sitten toinen juttu, johon tarvii erityisen koulutuksen.
Hyppytunnilla testaan uusia materiaaleja. On tärkeää, että oppilaat harjoitteleva hyvillä välineillä. Usein lapsille ostetaan euron kiiltävää paperia ja markan vesivärit Tiimarista. Niillä ei ammattilainenkaan osaisi tehdä hyvää jälkeä, kuinka sitten lapsi? Ihan sama kuin autokoululainen joutuisi harjoittelmaan lahoavalla autonraadolla tai muusikko rikkinäisellä, epävireisellä soittimella!
5 kommenttia:
Olen ihan samaa mieltä! On kamalaa, kun lapsi värittää tusseilla tai vesiväreillä sellaista paperia, joka menee heti puhki ja irtoaa sellaista nöyhtää. Ostan aina hyvälaatuista piirrustuspaperia, joka kelpaa myös vesivärimaalaamiseen. 80 sivua hetkessä piirtelevälle lapselle ei ihan akvarellipaperia raaski ostaa, mutta hyvä ja paksu piirustuspaperi kelpaa kyllä.
Joo ja ne vesivärinapit, mitä lapsena joutui koulussakin käyttämään, pelkkää kovaa liimaa jota sai hieroa niin että siveltimestä irtosi karvat! Ja ne vähät mitä jäi jäljelle, sojotti eri kaikki eri suuntiin...
Jumanklaare että maailma muuttui, kun vuonna -99 ostin ne "leningradilaiset" vesivärit ja sain edes vähän valotusta vesivärimaalaamisen idiksestä! Ja nyt ne värit onkin olleet käyttämättä lähemmäs 6 vuotta...
joo, huonot välineet.. D:
kyllä tulee ala-ja yläasteajat mieleen! tsiisus millä välineillä sitä piti tehdä ja millaselle paperille...
mut eihä sitä lapsille kannata mitään ostaa ku hajottavat kumminki!
Hyvillä välineillä lapsi haluaa tehdäkin ihan toisella tavalla. Olen kyllä kuullut eräänkin läheiseni sanovan, että kyllä meidän lapset askartelivat ainakin ihan hienoja juttuja vessapaperirullista. Joo, niin meidänkin, mutta vesivärit pitää olla hyvät ja paperin kanssa (meidän lapset osaa valkata mun "leningradilaiset" askartelukaapista.)
Mutta kunnon akvarellivärit, leningradilaisetkin kestävät hyvin pidettynä pitkään. Ja oikeat luonnonkarvasiveltimet ovat oikien hoidettuna ikuisia. Kun pääsee kerran maalaan oikeilla kamoilla, ei enää pysty tarttumaan euron muovivesiväreihin ja pensseleihin ja huonolaatuisiin papereihin!
Lähetä kommentti