Kuten ehkä aiemmin olen jo maininnut, minulle on langennut uudessa työpaikassani sangen haastava sivunakki: opetan kolme tuntia viikossa käsityötä eli rättikässyä seitsemäsluokkalaisille. Tähän asti se on ollut ihan helppoa ja olen pärjännyt hyvin melko alkeellisilla käsityötaidoillani, mutta seuraavana opetussuunnitelmassa lukee VILLASUKKA. Niinpä olenkin ottanut haasteen vastaan ja alkanut opettelemaan itse villasukan kutomista. Olen itse seitsemännellä kutonut varret ja ulkoistanut muun osan naapurin mummolle. Minkä taakseen jättää... Otsa kurtussa olen tavannut ohjeita (niiden salakoodia juurikaan ymmärtämättä), kutonut, purkanut, kutonut ja nyt ne ovat vihdoin valmiit. Ne eivät kuitenkaan ole saaneet osakseen ihastuneita huokauksia, vaan ennemminkin kommentteja: nuo kannattaa esitellä sitten jalassa (että hassuhko kantapää ei näy. Tuossa kuvassa kantapäät näyttävät kyllä paremmalta kuin luonnossa).
6 kommenttia:
Dodii! Ja kaiken kruunuksi sitä vielä ryömitään aidan ali ostamalla sen sortin lanka, että raidatkin saa ihan kaupanpäällisiksi! Ei tartte edes vaihtaa väriä! ;D
Voi miten söpöläiset nuo kantapäät:) Nostan hattua projektillesi, hienosti olet selvinnyt!
t. kaima joka tietää mitä toivoa sinulta joululahjaksi, heh...
Hih, mua nauratti "naapurin mummolle ulkoistaminen". Olen kuullut monia muitakin vastaavanlaisia tarinoita.
Mutta nuohan ovat tosi mainiot sukat.
Ja raitalankakin toimii (en ole itse uskaltanut kokeilla)!
Kiitos tsemppauksesta, ystävät! Seuraavat sukat ovat jo puikoilla ja nyt alkaa jo sujua! Joulupaketeissa saattaa hyvinkin tätä menoa olla villasukkia. Ainakin yksi pieni poika Tammelan suunnalta saa pienet sukat lähiaikoina
Ja niin, huippukätsää tuo raitalanka! Päätteleminen kun on NIIN tylsää ja hankalaa
hienot on ja uutta vain putkeen. meikäläinen ei edes ala yrittämään, tulisi liikaa ressiä ja ärräpäitä :D
Lähetä kommentti