Lissää Lissabonia, vihreää

Keskiviikkona kiersimme kaupunkia ratikalla, koska sateli. Torstaina sen sijaan paisteli aurinko ja lähdimme heti aamusta retkelle Sintraan, joka sijaitsee alle tunnin junamatkan päässä Lissabonista. Sintrassa kiipesimme 1000 vuotta vanhaan linnaan. Ylempi kuva on napattu linnan tornista. Sintrasta viiletimme bussilla Euroopan läntisimpään kolkkaan, jonka nimi on Cabo da Roca. Upea paikka, vaikka olinkin aluksi vähän sitä mieltä, että mitä me nyt sellaista kolkkaa lähdetään katsomaan. Alempi kuva on Cabo da Rocasta.

Cabo da Rocalta jatkettiin matkaa Cascaisiin, joka on portugalilainen rantalomakohde. Matkaoppaan mukaan kuninkaalliset viettävät myös lomaansa Cascaisissa. Paikasta tuli vähän mieleen Kanariansaaret. Kiersimme Cascaisin rantakadut vauhidilla ja hyppäsimme junaan. Kotimatkalla käväisimme Estorilissä katsastamassa sen kuuluisan Casinon. Käsittääkseni tuo Casino on ollut joissain 80-luvun Bond-elokuvissakin?
Lopuksi vielä muutama kuva ihanista taloista, ensimmäinen Sintrasta, muut Lissabonista.

Lissabonin kaunein kaakeli?

Missään en ole nähnyt niin paljoa kaakelia kuin Lissabonissa. Ensimmäisinä päivinä räpsin kuvia niistä, mutta sitten ajattelin, että kameran muistikortti ei riitä tallentamaan kaikkia ihania kaakeleita+ muita muistoja. Myös sisätiloissa käytetään paljon kaakelia. Jotkut ravintoloista tuntuivat kylpyhuoneilta, jossa on pöydät. Yhdessä vähän modernimmassa ravintolassa oli tismalleen samat kaakelit seinillä j

Lissabonin huumaa

Viime yönä palattiin Lissabonista täysin rakastuneina tuohon jännittävään kaupunkiin, jossa on eksoottinen tunnelma. Se on sekoitus eurooppaa ja afrikkaa, pohjoista ja etelää.

Lähdimme matkalle tiistaiaamuna. Lensimme Oslon kautta ja perillä Lissabonissa kone oli iltahämärissä. Saapuessamme lämmintä oli 15 astetta ja ilma oli raikas sateen jälkiltä. Lentokentältä matkasimme kaupunkiin taksilla, jonka jaoimme mukavan suomalaisen nuoren parin kanssa. Taksi kurvitteli kaupunkiin hirveää vauhtia pieniä kapeita kujia. Radiossa soi paikallinen musiikki. Kaakeleilla päällystettyjä kauniin rapistuneita taloja, ahtaita katuja, monen laista kulkijaa. Siinä ensivaikutelma kaupungista.

Kun olimme asettautuneet hotelliin, joka oli suuri eikä kovinkaan omaleimainen, mutta todella hyvällä paikalla, siisti sekä edullinen, lähdimme katsomaan kaupunkia. Heti ensimmäiseksi suuntasimme syömään Liivian suosittelemaan ravintolaan, joka oli ihan hotellimme naapurissa.
Tunnelma ravintolassa oli hurmaava: paikka oli tupaten täynnä iloisesti puhelevia paikallisia, keittiöstä kannettiin pöytiin tapaksia ja viiniä sekä konstailemattomia portugalilaisia ruokia.
Ensimmäisen iltamme päätteeksi päädyimme lasillisille Ginjaa eli portugalilaista kirsikkalikööriä, jota myytiin kioskista kadulle. Ginjaa siemaillessamme tutustuimme uusiin ystäviimme portugalilaiseen Renaldoon sekä Hollantilaideen Joseen, jotka olivat mahtavia tyyppejä. Renaldo oli maailmaa kiertänyt merimies, joka oli todella innoissaan kaikesta ja supersosiaalinen. Jose, edellisen tuleva morsian, oli entinen psykiatri, joka oli tehnyt elämänmuutoksen muuttamalla Monsanton kylään ja alkamalla siellä hotellivirkailijaksi. Ehkä jo ensi kesänä menemme heidän luokseen Monsantoon.

Taudin selkä taitettu ja uudet matkaliput taskussa

Kaikki onkin siis vallan mukavasti!

Voihan loma!

Eilen alkoi talviloma. Kuukausi sitten varasimme lomamatkan Madeiralle. Olen jo pitkään halunnut sinne patikoimaan. Patikointikengät oli ostettu, kartat tilattu ja loman odotus oli huipussaan, kunnes viime viikonlopun uutisissa kerrottiin kamalista tulvista ja mutavyöryistä saarella. Kuluvan viikon ajan seurasimme tiiviisti tilannetta Madeiralla ja vaikka se vähän kehnolta vaikuttikin, olimme päättäneet lähteä. Noh. Kohtalon käsi puuttui peliin. Nyt olen vatsataudissa ja matka on peruttu. Matkaoppaan saa viedä takaisin kirjastoon, uudet aurinkolasit jäävät odottelemaan kevätaurinkoa. Tylsää!!!

Kun avaa aamulla silmät, on kiva nähdä jotain kivaa

...muuallakin kuin viereisellä tyynyllä. Meilläpä onkin sängyn viereisellä seinällä Hanna-Riikka Heikkilän ihana pylpyrä, kuten taiteilija itse tätä nimittää. Pylpyrän näkeminen tekee heti aamulla iloiseksi.

Mustavalkoinen työhuone

Työhuoneemme sisustus alkaa pikkuhiljaa asettua paikoilleen. Taannoiselta pohjanmaanreissulta tarttui mukaan mustavalkoraidallinen matto, viikonloppuna ostettiin kattoon valaisin. Huoneesta tulee mustavalkoinen, miehen asu mukaanlukien :)