Pidän viherkasveista. En osaisi kuvitella kotia ilman niitä. Täällä viherkasvit viihtyvät liiankin hyvin. Tuo keittiössä asuva roikkuva kasvaa niin nopeasti, että sitä pitää muutaman kuukauden välein vähän lyhentää, jottei se kasvaisi hellan levylle asti. Vaihdan keväisin kukille mullat ja annan noin kerran viikossa vettä. Muuta hoitoa ne eivät tarvitse.
Päivä on pidentynyt! Kun tulen töistä on vielä valoisaa. Menipä syyslukukausi äkkiä!
Tähän asti olen pitänyt siitä, että köökkimme (ylempi kuva) on harmaa-valkoinen, mutta nyt kaipaan sinne jotain ilmettä. Kaapissani on Elle-lehtiä vuodelta 2000. (Minut tuntevat varmaan ihmettelevät, sillä en yleensä tykkää hamstrata kaappeihini mitään, vaan laitan aina, etenkin lehdet, kiertoon.) Olen säästänyt nuo Ellet, koska ne olivat silloin kymmenen vuotta sitten jotain ihmeellistä ja ennennäkemätöntä. Sain ne siskoltani. Itse en opiskelijana olisi voinut kuvitellakaan ostavani kalliita lehtiä. Selasin niitä huolella. Muistan vieläkin ulkoa, mitä niissä on. Nyt kaivoin tämän kuvan esille. Sopisiko keittiöömme tuollainen matto kuin kuvan keittiössä?
Joistain maalauksista on helppo ja mukava luopua. "Vaahto" ei ollut sellainen. Se oli viimeinen myymäni teos sarjasta "Naisia askareissa". Joskus kun en haluaisi myydä, laitan teoksen hinnan liian korkeaksi. Joskus menevät silti. Kai niissä on sitten muidenkin mielessä jotain kiinnostavaa. Toivon, että Vaahto pääsi hyvään kotiin, jossa se tuottaa iloa katsojilleen. Jäihän minulle siitä valokuva.
