Kukkia piristämään

Ihana tuoksu tuossa posliinikukassa. Kiitos siskolle tästä ihanasta!
Minitomaatti oli Kodinykkösen uutuus. Viihtyy kuulemma paahteessakin. Kohta saadaan lähitomaatteja!

Mahtava Ron

Ron Mueckin veistokset puhuttelevat minua todella paljon. Tuossa ensimmäisessä taiteilija kuvaa voimattomuudentunnettaan äitinsä sairauden edessä. Australialaisen vuonna 1958 syntyneen Muckin veistokset ovat melkeinpä todellisempia kuin itse elämä. Kuvat täältä,täältä, täältä ja täältä.

Mummokamaa

Kastelen ruukkuruusuni, laitan rusettipaidan päälle (ostettu kirppikseltä ihan aidolta mummolta hintaan 1e) ja heitän käädyn kaulaan. Sitten lähden pikku viikonloppureissulle! Huomiseksi on luvattu +20c. Nauttikaa!

Voi Marimekko!!!

60-70-luvun Marmekot ja ne ne ovat tukavaa kangasta. Eivät ole menneet vuosien saatossa sitten miksikään ja eivätkä silitysrautaa juuri tarvitse. Mutta nämä nykyiset! Aina hairahdan ostamaan ihanien mallien vuoksi todeten sitten, että ovat ihan henkkamaukkalaatua noin viisinkertaiseen hintaan. Nämäkin trikoot ovat muutaman pesun jälkeen alkaneet muuttua mustavalkoisesta harmaaharmaaksi ja nyppyjäkin on tullut. Voi Marimekko! Laatu takas! Ootteko muut huomanneet samaa?

Kotiovi

Kun kävimme ensimmäistä kertaa katsomassa tätä asuntoa, tuli jo rapussa tunne, että tämä se voisi olla. Asunnon ovella tunne voimistui. Kun on surullista ja hankalaa, tuntuu hyvältä päästä omaan kotiin. Kotiovi on turvapaikan ovi. Surutyö koulussa jatkuu ja jatkuu varmasti vielä pitkään. Synkkää päivää piristi kunnia toimia tuomarina lasten piirustuskilpailussa. Värikkäät ja iloiset lasten piirustukset saivat mielen edes vähän valoisammaksi. Kiitos myös kannustavista kommenteistanne, ihanat lukijat.

Vaikein työpäivä

Tänä aamuna paistoi aurinko kun kuljin töihin. Tämä laulu tuli mieleeni:

Aurinko nousee,
On kastetta maassa.
Aika on herätä,
Nousta ja lähteä,
Kohdata ystävä kallehin.

kertosäe:
Niin kaunis on maa,
Niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
Ja varjoisat veet,
Niin varjoisat veet.

Päivä on kirkas,
Vain metsässä tuulee.
Aika on leikin
Ja naurun ja riemun.
Mukana ystävä kallehin.

kertosäe

Aurinko laskee,
Jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.

kertosäe

Tänään oli raskain työpäivä koskaan. Yksi pulpetti luokassani oli tyhjä. Kari Rydman teki tuon kauniin laulun samanlaisessa tilanteessa, pois nukkuneen oppilaansa muistolle.

Poks! Sitten alkoi kevät!

Uusi perunasalaattiresepti heti jakoon, oli nimittäin tosi hyvää! Raikasta ja erilaista!

Feta-perunasalaattia (4 annosta)

600 g kiinteämaltoisia perunoita
1 sipuli
1 dl mustia kivettömiä oliiveja
200 g fetajuustoa kuutioituna
hienonnettua lehtipersiljaa
hienonnettua minttua
suolaa ja mustapippuria

kastike:
1 dl oliiviöljyä
1-2 limen kuori raastettuna
2 rkl valkoviinietikkaa
2 tl sokeria
0,5 dl maustamatonta jogurttia
1 tl dijon-sinappia
suolaa ja pippuria

Keitä perunat kuorineen suolalla maustetussa vedessä. Älä keitä niitä liian kypsiksi etteivät ne hajoa salaatissa. Valuta perunat hyvin ja jäähdytä hieman. Kuori jäähtyneet mutta vielä lämpimät perunat ja leikkaa ne reiluiksi kuutioiksi. Hienonna sipuli ja yrtit ja yhdistä kaikki salaatin aineet varovasti nostellen, jottei salaatista tule liian muhjuista.
Valmista kastike. Mittaa kulhoon oliiviöljy, limen kuoriraaste sekä valkoviinietikka ja sokeri. Vatkaa kastiketta kunnes se muuttuu sakeammaksi ja paksummaksi. Lisää jogurtti, sinappi sekä suolaa ja pippuria. Sekoita ja kaada kastike salaatin joukkoon. Sekoita nostellen. Salaatti paranee kun maut saavat tasaantua hetken aikaa.