Meidän piti mennä kihloihin, mutta mennäänki ens viikolla

Kuten aiemmin olen kertonut, opetan myös kolme tuntia kässää seiskaluokan tytöille. Nyt ompelemme vaatetta. Sekä oppilailla että minulla, on välillä yhtä paljon sormi suussa. Saa nähdä, millaisia köhäelmiä vaatteista tulee! Viime maanantain kässän tunneilla kysyin, että mintenkäs se talviloma meni. Yksi tyttö vastasi: Mä meinasin mennä kihloihin, mutta en sitte mennykkään. Me mennäänki ehkä vasta ens viikolla. Tänään tilanne oli kuitenkin muuttunut. Tämä tuleva morsian (14v.) oli murheen murtama, sillä joidenkin ilkeämielisten huhujen takia koko romanssin tulevaisuus oli vaakalaudalla. Asiaa puitiin ompelun lomassa juurta jaksain. Voi tuota nuorta rakkautta. Huh mitä tunteita!

Kun pääsin töistä, kiertelin kaupungilla. Ostin Finlaysonin tehtaanmyymälän alekorista nämä hempeät tyynyliinat. Kirppikseltä mukaan tarttui vaaleanpunainen tunika, jossa on röyhelöä. Kaduttaakohan jo illalla nämä hempeämieliset ostokset.

Oih, siniset kuvat matkalta meinasivat unohtua!

Perjantain herkkuja esittelyssä

Esittelyssä on tänään kaksi minulle rakasta, kuvanveistäjä Marja Patrikaisen tekemää, taideteosta. Hevosen olemme saaneet kihlajais/tuparilahjaksi. Se on keramiikkaa. Baakeli on taidevaihdos, kuten melkein kaikki omistamani taideteokset. Baakeli on kooltaan noin 10x10cm ja se on tehty akryylimaalilla puulle. Se on maalaus, joka saa hymyilemään. Marjan töissä on huumoria, mikä mielestäni on surullisen harvinaista taiteessa.

Pimp my ikea

Kaivoin tämän teossarjan esille, sillä vein siitä yhden osan pienelle kummipojalle ristiäislahjaksi. Aurinkoisena päivänä omat vanhat työtkin näyttävät vähän kivemmilta. Teossarjan nimi on Pimp my ikea. Lehdistötiedotteeseen kirjoitin sarjasta tällä tavalla: Näyttelyn yhden osan muodostaa Pimp my Ikea-niminen teossarja. Siihen kuuluvat jonkun roskalavalle heittämät sisustustavarat, jotka olen maalannut massatuotteesta ainutkertaisiksi. Niitä ei voi toistaa edes tekijä itse, roiskeet menevät minne menevät, roiskimalla maalattu teos on ikään kuin maalannut itse itsensä. Vanhan maalaustaiteen yksi olennainen elementti ovat olleet näyttävät kehykset. Nykytaiteilijat pääsääntöisesti sen sijaan ovat kieltäytyneet kehystämästä teoksiaan, pyrkimyksenään siirtää huomio olennaiseen eli maalaukseen. Pimp my Ikea -sarja kääntää katseen takaisin kehyksiin, ihan vaan kurittomuuttaan!

Pilvipaperia

Eilen tekemäni blogin uuden bannerin oheistuotteena syntyi pilivi-lahjapaperi. Leikkasin tuon pilven muodon vanhan maalaukseni kuvasta. Lahjapaperin tulostaminen ei liene mahdollista, mutta ehkä voit joskus saada postissa minulta pilvikortin.

Minulla on tänään vapaapäivä, ei siis tunnin tuntia opetusta. Menen kohta takaisin sänkyyn lukemaan kirjaa. Sofi Oksasen Babyjane on melkein lopussa, seuraavana lukulistalla on Johanna Sinisalon Linnunaivot. Sitten lähden lounalle. Aurinko paistaa. Iltapäivällä voisi tehdä pienen lenkin Pyynikille. Mukavaa!

Pinkkejä ja punaisia

Keltaisia kuvia matkalta

Tuo dekoratiivinen sali on jo aiemmin mainitun Casa de Alentejon kahvilapuoli. Aika hieno vai mitä?
Seuraavassa kuvassa olevat leivokset ovat ehkä maailman parhaita leivoksia. Niiden nimi on pastel de Belém. Niiden reseptin tietää vain kolme ihmistä maailmassa. Kahvila, jossa aitoja pastel de Belém-leivoksia myydään, on vaaaaltavan suuri ja suosittu. Leivoksia tullaan syömään kaukaa, enkä yhtään ihmettele, että miksi. Lissabon on muuten oikea herkkusuiden kaupunki. Suomen kahvilassa on valittavana tunkkainen dallaspulla ja munkki. Lissabonin kämäisimmässäkin kuppilassa on ainakin kymmenen eri sorttia, eikä yksikään leivonnainen ollut pettymys ja voin kertoa, että aika monia testasimme. Lounaskin jäi usein välistä, kun piti säästää tilaa leivoksille. Illalla sen sijaan söimme päivällistä ravintoloissa. Kalaruuat olivat ihania!
...Ja lopuksi taas kuvia hurmaavista taloista Lissabonin kaduilta.