torstai 11. maaliskuuta 2010

Pilvipaperia

Eilen tekemäni blogin uuden bannerin oheistuotteena syntyi pilivi-lahjapaperi. Leikkasin tuon pilven muodon vanhan maalaukseni kuvasta. Lahjapaperin tulostaminen ei liene mahdollista, mutta ehkä voit joskus saada postissa minulta pilvikortin.

Minulla on tänään vapaapäivä, ei siis tunnin tuntia opetusta. Menen kohta takaisin sänkyyn lukemaan kirjaa. Sofi Oksasen Babyjane on melkein lopussa, seuraavana lukulistalla on Johanna Sinisalon Linnunaivot. Sitten lähden lounalle. Aurinko paistaa. Iltapäivällä voisi tehdä pienen lenkin Pyynikille. Mukavaa!

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Keltaisia kuvia matkalta

Tuo dekoratiivinen sali on jo aiemmin mainitun Casa de Alentejon kahvilapuoli. Aika hieno vai mitä?
Seuraavassa kuvassa olevat leivokset ovat ehkä maailman parhaita leivoksia. Niiden nimi on pastel de Belém. Niiden reseptin tietää vain kolme ihmistä maailmassa. Kahvila, jossa aitoja pastel de Belém-leivoksia myydään, on vaaaaltavan suuri ja suosittu. Leivoksia tullaan syömään kaukaa, enkä yhtään ihmettele, että miksi. Lissabon on muuten oikea herkkusuiden kaupunki. Suomen kahvilassa on valittavana tunkkainen dallaspulla ja munkki. Lissabonin kämäisimmässäkin kuppilassa on ainakin kymmenen eri sorttia, eikä yksikään leivonnainen ollut pettymys ja voin kertoa, että aika monia testasimme. Lounaskin jäi usein välistä, kun piti säästää tilaa leivoksille. Illalla sen sijaan söimme päivällistä ravintoloissa. Kalaruuat olivat ihania!
...Ja lopuksi taas kuvia hurmaavista taloista Lissabonin kaduilta.

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Lissää Lissabonia, vihreää

Keskiviikkona kiersimme kaupunkia ratikalla, koska sateli. Torstaina sen sijaan paisteli aurinko ja lähdimme heti aamusta retkelle Sintraan, joka sijaitsee alle tunnin junamatkan päässä Lissabonista. Sintrassa kiipesimme 1000 vuotta vanhaan linnaan. Ylempi kuva on napattu linnan tornista. Sintrasta viiletimme bussilla Euroopan läntisimpään kolkkaan, jonka nimi on Cabo da Roca. Upea paikka, vaikka olinkin aluksi vähän sitä mieltä, että mitä me nyt sellaista kolkkaa lähdetään katsomaan. Alempi kuva on Cabo da Rocasta.

Cabo da Rocalta jatkettiin matkaa Cascaisiin, joka on portugalilainen rantalomakohde. Matkaoppaan mukaan kuninkaalliset viettävät myös lomaansa Cascaisissa. Paikasta tuli vähän mieleen Kanariansaaret. Kiersimme Cascaisin rantakadut vauhidilla ja hyppäsimme junaan. Kotimatkalla käväisimme Estorilissä katsastamassa sen kuuluisan Casinon. Käsittääkseni tuo Casino on ollut joissain 80-luvun Bond-elokuvissakin?
Lopuksi vielä muutama kuva ihanista taloista, ensimmäinen Sintrasta, muut Lissabonista.


sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Lissabonin kaunein kaakeli?

Missään en ole nähnyt niin paljoa kaakelia kuin Lissabonissa. Ensimmäisinä päivinä räpsin kuvia niistä, mutta sitten ajattelin, että kameran muistikortti ei riitä tallentamaan kaikkia ihania kaakeleita+ muita muistoja. Myös sisätiloissa käytetään paljon kaakelia. Jotkut ravintoloista tuntuivat kylpyhuoneilta, jossa on pöydät. Yhdessä vähän modernimmassa ravintolassa oli tismalleen samat kaakelit seinillä j

Lissabonin huumaa

Viime yönä palattiin Lissabonista täysin rakastuneina tuohon jännittävään kaupunkiin, jossa on eksoottinen tunnelma. Se on sekoitus eurooppaa ja afrikkaa, pohjoista ja etelää.

Lähdimme matkalle tiistaiaamuna. Lensimme Oslon kautta ja perillä Lissabonissa kone oli iltahämärissä. Saapuessamme lämmintä oli 15 astetta ja ilma oli raikas sateen jälkiltä. Lentokentältä matkasimme kaupunkiin taksilla, jonka jaoimme mukavan suomalaisen nuoren parin kanssa. Taksi kurvitteli kaupunkiin hirveää vauhtia pieniä kapeita kujia. Radiossa soi paikallinen musiikki. Kaakeleilla päällystettyjä kauniin rapistuneita taloja, ahtaita katuja, monen laista kulkijaa. Siinä ensivaikutelma kaupungista.

Kun olimme asettautuneet hotelliin, joka oli suuri eikä kovinkaan omaleimainen, mutta todella hyvällä paikalla, siisti sekä edullinen, lähdimme katsomaan kaupunkia. Heti ensimmäiseksi suuntasimme syömään Liivian suosittelemaan ravintolaan, joka oli ihan hotellimme naapurissa.
Tunnelma ravintolassa oli hurmaava: paikka oli tupaten täynnä iloisesti puhelevia paikallisia, keittiöstä kannettiin pöytiin tapaksia ja viiniä sekä konstailemattomia portugalilaisia ruokia.
Ensimmäisen iltamme päätteeksi päädyimme lasillisille Ginjaa eli portugalilaista kirsikkalikööriä, jota myytiin kioskista kadulle. Ginjaa siemaillessamme tutustuimme uusiin ystäviimme portugalilaiseen Renaldoon sekä Hollantilaideen Joseen, jotka olivat mahtavia tyyppejä. Renaldo oli maailmaa kiertänyt merimies, joka oli todella innoissaan kaikesta ja supersosiaalinen. Jose, edellisen tuleva morsian, oli entinen psykiatri, joka oli tehnyt elämänmuutoksen muuttamalla Monsanton kylään ja alkamalla siellä hotellivirkailijaksi. Ehkä jo ensi kesänä menemme heidän luokseen Monsantoon.

maanantai 1. maaliskuuta 2010