tiistai 24. heinäkuuta 2012

Nostalgiapeitto

 
Sängynpeitto on isän lapsuudenkodista. Löysin sen teini-iässä. Silloin se oli hippihenkisen sisustukseni kulmakivi. Modernimman sisustustyylin rantauduttua peitto kulkeutui vuosiksi mökillemme. Nyt pengoin peiton mökin kaapista, pesin ja tuuletin tiukan mökin hajun pois ja heitin peiton sängyllemme. Siinä nyt makoilen ja nostalgisoin, katselen kun sade ropisee ikkunaan.

3 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Minä rakastin hippisisustustasi ja etenkin erityisesti tuota peittoa, sen kuva on syöpynyt mieleeni. Hienoa, että otit sen takaisn. Ja jos kyllästyt niin täällä yksi ikuinen ostajaehdokas:) Paitsi että ymmärrän että se on sukukalleus.

Saija kirjoitti...

Tosi kaunis peitto! Huolisin kanssa koska vaan. :)

HannaKarmiini kirjoitti...

Liivia hassua että muistat peiton! En uskaltaisi luopua sukukalleudesta. Se tuottaisi ehkä huonoa onnea? Ai Saijakin huolisi: no sitten peitto onkin varmaan aika kiva!