torstai 24. marraskuuta 2011

RokkiReino kävi kylässä





Tytön kanssa samalla viikolla syntynyt ystäviemme poika sai jo nimen. Hän on Reino. Meillä on vielä kaksi päivää tehdä nimipäätös. Kolmisen nimeä on finaalissa.

11 kommenttia:

sanna matilda kirjoitti...

Yhtään ei jäänyt viime tippaan, ans kattoo, päädyttekö vetämään pitkää tikkua! :)
Meillä oli nimet valmiina jo rakenneultrasta lähtien, ehkä hivenen friikkiä? Piti alkaa Veellä ja olla 1800-luvulta peräisin. Ihan alkuvaiheessa Vilholle oli vaihtoehtoina myös Veikko ja Väinö, Vieno oli selvä alusta asti. Ja toiset nimet samat kun meillä.
Onnea matkaan! :)

Mantelikakku kirjoitti...

ihanat!:)

heta kirjoitti...

Ihanat pötkylät!

Olin ihan varma, et mahassa piilottelee poika, joten enemmän mietittiin nmiä pojalle, ja hyvä löytyikin. Mutta siellähän olikin tyttö! Kaikki vaihtoehdot tuntu kompromisseilta, joista kumpikaan ei oikeesti tykänny. Lopulta mies keksi nimen aivan yllättäen, ja sehän oli het hyvä!

Mulla on nimi- ja synttäripäivä sama, ja mun siskon nimi vaihdettiin puoli tuntia ennen kuin pappi tuli ristiäisiin... Kaikki tavallaan ;) Mutta jännittävää ja hauskaa se nimen pohtiminen on. Tsemppiä! Päädytte varmasti hyvään lopputulokseen.

Liivia kirjoitti...

Mun tytön nimeä väännettiin niin, että se käytiin perästi maistraatissa vaihtamassa, onneksi kuitenkin ennen kuin muille kerrottiin, muuten olisikin ollut liian sekavaa...ei oo helppoa varsinkaan kun ei saa yksin päättää.

Harmi kun en ehtinyt naamatusten nimikeskusteluun, siitä ei olisi loppua tullut...

memmi kirjoitti...

Nimi asia on vaikea juttu. Pitää miettiä että nimea kantaa lopun elämän ja meillä vanhemmilla on siinä suuri vastuu. Mukavaa kun on samanikäsitä seuraa niin äideillä kuin pikkuisillakin:)

Anonyymi kirjoitti...

Kannattaa mennä intuitiolla. Meillä oli monta vaihtoehtoa, mutta kun saatiin poika ensimmäistä kertaa syliin synnytyssalissa, nimi varmistui siltä istumalta.

T. erään Reinon äiti :)

Pauliina kirjoitti...

Meidänkin ystävien vauva sai vähän aikaan sitten nimekseen Reino :)

Minusta tyttöjen nimien keksiminen oli niin hauskaa, että piti ehdottomasti antaa molemmille kolme nimeä.

Paula kirjoitti...

Suloinen parivaljakko!

Peurankello kirjoitti...

Oijoi, nimijutut on ihan parasta. Meidän pojat on ihan oikeasti Seitsemästä veljeksestä:)Mun lempikirjoja ja vielä kun asuttiin Eeronkadulla esikoisen synnyttyä ja kun pappani oli Eero. Muut pojat sitten siitä perässä. Kun Inkivääri syntyi, kaikki tarjosi tietysti Venlaa, blaah! Ei, olin pikkutytöstä asti haaveillut Inkeri -nimisestä tytöstä. Une -nimi tulee mumman nimestä, hänen kotinsa naapurissa asui Kustaa Vilkunan perhe. Onko Vilkunan nimikirjaa sielläpäin selattu?;) Heh, tästä aiheesta voisin novellin putkaista tulemaan...:)

HM kirjoitti...

Hauskoja kuvia, ja ihana blogi sinulla muutenkin! Yksi tuttu vinkkasi minulle joku aika sitten että pidät tällaista blogia, ja pitihän se tulla katsomaan :)

Liivia kirjoitti...

Minäkin kannatan intuitiota, mutta entäs kun kummallakin vanhemmalla on omat intuitiot. Meillä oli finaalissa kaksi nimeä, ja minä sanoin toisen ääneen heti kun näin vauvan. Ja mies sen toisen.