Kaivoin tämän teossarjan esille, sillä vein siitä yhden osan pienelle kummipojalle ristiäislahjaksi. Aurinkoisena päivänä omat vanhat työtkin näyttävät vähän kivemmilta. Teossarjan nimi on Pimp my ikea. Lehdistötiedotteeseen kirjoitin sarjasta tällä tavalla: Näyttelyn yhden osan muodostaa Pimp my Ikea-niminen teossarja. Siihen kuuluvat jonkun roskalavalle heittämät sisustustavarat, jotka olen maalannut massatuotteesta ainutkertaisiksi. Niitä ei voi toistaa edes tekijä itse, roiskeet menevät minne menevät, roiskimalla maalattu teos on ikään kuin maalannut itse itsensä. Vanhan maalaustaiteen yksi olennainen elementti ovat olleet näyttävät kehykset. Nykytaiteilijat pääsääntöisesti sen sijaan ovat kieltäytyneet kehystämästä teoksiaan, pyrkimyksenään siirtää huomio olennaiseen eli maalaukseen. Pimp my Ikea -sarja kääntää katseen takaisin kehyksiin, ihan vaan kurittomuuttaan!
3 kommenttia:
Miksei mulla ole ollut taiteilijaa kummina? Tai minään muunakaan "sukulaisena"? Höh. Ihan perus oinas-riipukseen oli tyytyminen.
Voisinkohan alkaa aikuiskummiksesi?
No tottahan toki sitä nyt yksi aikuinen aikuistukihenkilö (kun en nääs enää kuulu kirkolliseen yhteisöön) otetaan vastaan, kunhan ei vaan tartte nimeä vaihtaa! ;P
Lähetä kommentti