Saaristolenkki pyörillä

Suunnittelua

Ainakin viisi vuotta olen unelmoinut Turun saariston rengastien kiertämisestä pyörällä. Nyt siihen oli mahdollisuus: minulla on uusi hyvä retkipyörä, innokas kaveri ja sääennuste näytti hyvältä. Googletimme vähän reittejä, karttoja, majapaikkoja ja neuvoja netistä. Ostimme kevyet makuupussit ja ostimme pyörälaukut. Niille on käyttöä tulevaisuudessakin. Kaivoimme esiin teltan, lainasimme kaverilta puhallettavat makuualustat ja laitoimme pyörääni tarakan.

Matkavarustus:

-PYÖRÄ (huollettu)
-KYPÄRÄ
-PYÖRÄN PUMPPU (kaikille venttiileille)
-YLIMÄÄRÄINEN SISÄKUMI (mieluummin kuin paikkausvehkeet)
-MONITOIMITYÖKALU+ KUUSIOAVAINNIPPU
-PYÖRÄLAUKUT

-TELTTA JA SADESUOJUS
-MAKUUPUSSI
-RETKIPATJA (puhallettava mahtuu pieneen tilaan ja mukava)
-RETKIPYYHE (En suosittele Claes Olssonin mikrokuitu-mini-pyyhettä, ei kuivu ikinä)

-HAARUKKA, VEITSI, LUSIKKA, KUPPI, LAUTANEN
-VESIPULLO

-VEDENPITÄVÄ TUULIPUKU
-PYÖRÄILYKENGÄT TAI LENKKARIT
-KUMISET SLÄPÄRIT (leirintäalueiden suihkua sekä varpaiden tuulettamista varten)
-UIKKARIT
-PARIT ALUSVAATTEET
-PITKÄ JA LYHYTHIHAINEN VAIHTOPAITA (tekniset paidat on rumahkoja, mutta käteviä, sillä painavat vähän ja kuivuvat nopeasti)
-SORTSIT
-PYYKKIPULVERIA, PYYKKIPOIKIA JA PÄTKÄ NARUA
-MINIKOIKOISET SANITEETTIVEHKEET
-LÄÄKKEITÄ, SAVETTEJA, LAASTAREITA, VESSAPAPERIA

-AURINKORASVA
-HYTTYSMYRKKY
-AURINKOLASIT

Tiistai-iltana virittelimme pyörät auton peräkoukkuun laitettavaan telineeseen ja suuntasimme kohti Turkua. Minä ajoin ja kartan lukija Mikko etsi Paraisilta leirintäaluetta, jossa nukkuisimme ensimmäisen yön ja jonne jätimme auton pyöräretken ajaksi. Solliden-campingalueen grillipaikalla tutustuimme perheeseen, joka osoittautui Mikon sukulaisiksi, joita ei ole paljoa.

Keskiviikkoaamuna lastasimme pyörät, hyvästelimme auton ja suuntasimme kohti Nauvoa. Aurinko paistoi, oli lämmintä, maisemat oli hurmaavat ja pyörä kulki.

Nauvon vierasvenesatamassa oli varsin kansainvälinen tunnelma. Kävimme siellä ihanassa meribuffetissa, jossa söimme erilaisia kaloja ja mustaa saaristolaisleipää. Tutustuimme ravintolassa mukavaan Eija-nimiseen kosmopoliittiin sekä hänen Martti-poikaansa, jotka innostuivat lähtemään meidän kanssa pienelle retkelle Seilin saarelle, jossa viimeksi olin käynyt 9v. sitten. Olimme silloin viikon maalaamassa tuolla hurjan historian omaavalla saarella. Seili on 1600-luvulla toiminut mm. spitaalisten karkotuspaikkana. Nyt saarella oli alkamassa kuvanveistokurssi, jonne odoteltiin kuumeisesti oppilasta nimeltään Tarja Halonen. Seilin kirkon luona helteessä ahersivat arkeologit. Kirkon vierestä oli löytynyt vielä kirkkoa vanhemman rakennuksen perusteet. Seilistä jatkoimme Nauvon toiselle puolelle, jossa leiriydyimme Pärnäsin leirintäalueella. Iltapalaa syödessämme seurailimme ihmeissämme muiden retkeilijöiden värikästä meininkiä. Emme kumpikaan ole juurikaan olleet leirintäalueilla. Niissä on sanotaanko mielenkiintoista meininkiä.

Torstaina söimme aamupalaa lossisatamassa lossia odotellessamme. Aurinko paistoi taas ja oli ihanan lämmin. Nauvosta pyöräilimme Korppooseen, Kittuisiin, Houtskäriin, Mossalaan, Iniöön ja illaksi Kustaviin. Kustavissa ongelmia tuotti majoitus. Olimme päättäneet yöpyä seuraavan yön majatalossa, mutta sellaistapa ei ihan läheltä löytynytkään ja alkoi jo vähän väsyttää polkeminen. Kun majataloa tms. ei löytynyt, oli mentävä taas leirintäalueelle. Löysimme Kustavin Lomakeskus-leirintäalueen receptionin Kustavin "keskustasta". Siellä ystävällinen rouva kertoi, että keskus sijaitsee parin kilometrin päässä ja että se on ollut viisi vuotta suljettuna ja on nyt kolmatta päivää auki. Päästyämme eväskassin kanssa väsyneenä ja nälkäisenä leirintäalueelle emme ilahtuneet näkemästämme: paikka oli kuin kauhuelokuvan hylätty leirikeskus. Siellä oli meidän lisäksemme vain yksi mopo, joka oli ajettu epämääräisesti lepikkoon. Paikka oli ympäröity ruostunein metalliaidoin, infopisteen ovet repsottivat avoinna ja paikka oli typötyhjä. Nämä "eräilijät" eivät tuohon punkkiryteikköön jääneet, vaan jatkoivat matkaa Kustavin toisella puolella sijaitsevalle toiselle leirintäalueelle. Siellä laitoimme oikein ranttaliksi ja vuokrasimme mökin, jonka halpa hinta sai epäilykset heräämään eikä turhaan, mökki oli edellisten vieraitten jäljiltä siivoamatta ja mikä pahinta, siellä oli noin 45 astetta lämmintä. Iho tuntui vähän kärvähtäneeltä, vaikka aurinkorasvakerroksia useita ja suojakertoimia oli 20. Viereisen mökin motoristien möykkäys ei mitenkään parantanut nukkumismahdollisuuksia. Alueen suihkusta tuli onneksi virkistävää vettä, tosin ruskeaa ja haisevaa.

Perjantaina aamuvarhain keräsimme kimpsut ja lähdimme etsimään aamupalapaikkaa. Eräällä melko rähjäisellä huoltoasemalla söimme aamupalan ja ihastelimme paikallista tunnelmaa, turkua puhuvia ukkoja aamukahvilla. Sitten suuntasimme kohti Hakkenpään lossisatamaa. Matkalla alkoi ensimmäistä kertaa sataa eikä mitenkään vähän vaan kaatamalla. Lossisatamaan päästyämme huomasimme, että seuraava lossi lähtisi vasta viiden tunnin kuluttua ja olimme likomärkiä, kengissäkin oli varmaan desilitra vettä. Sataman läheltä löytyi onneksi gasthaus, josta vuokrasimme parilla kympillä pelkän saunan. Laitoimme kamat saunaan kuivumaan, saunoimme, söimme talon ravintolassa ja ennen neljää varusteemme olivat kuivia ja aurinkokin alkoi paistaa. Ajelimme lossilla Velkualle, josta pyöräilimme Maskun kautta Naantaliin. Naantalissa nämä tosieräilijät majoittuivat vaatimattomasti viiden tähden hotelliin, Naanantalin kylpylään. Polskimme altaassa ilta sulkemisaikaan asti ja nukuimme mukavissa sängyissä huoneessa, josta oli näkymä merelle. Luksusta!

Lauantaina aamupalan jälkeen taas vähän uintia ja sitten taas pyörän päälle. Naantalin vanha kaupunki oli hurmaava! Viimeiset pari kilometriä ennen Paraisia alkoi ensimmäistä kertaa tympiä polkeminen, viimeiset mäet puuskututtivat. Kun saimme pyörät auton kyytiin alkoi sataa.