Yleensä en ole ollut mikään kevään ystävä, ennemminkin pidän hämärästä syksystä. Nyt huomaan, ensimmäistä kertaa elämässäni, odottavani kevättä! Haaveilen uudesta pyörästä, jolla hurautan joka päivä töihin kymmenen kilometrin päähän. Vanha pyöräni on ihan hyvä, mutta raskas polkea.
Onkohan se tämä ikä kun alkanut kiinnostaa laittaa kaikkea pientä purkkeihin kasvamaan? Suunnittelen jo nyt täyttä vauhtia pienen parvekkeemme täyttämistä erilaisia kauniilla ruukuilla, joissa kasvaa kivoja kasveja ja kukkia. Mutta lunta vaan tulee vieläkin!
Kuvassa keskeneräinen maalaukseni. Kesällä maalaan sen loppuun.
6 kommenttia:
joo, se istuttaminen tulee iän mukana.. mulle kävi samoin. toiseksi syynä on inspiraatiot, mitä saa matkustaessa.. muistissa ne monetmonet eripariset ruukut pikkuparvekkeilla! mäkin ostin alkuviikosta siemenet, multaa ja turveruukkuja.
ja ihana taulu!
Hei! Sama juttu täällä, kevättä odotellaan ja istutuksia suunnitellaan.
Kaunis sininen sateenkaari taulussa!
Kiitos taulun tsemppauksesta. Laitan siitä kuvan valmiina sitten tänne jahka valmistuu!
Pyörähankinta on mielessä mullakin. On vain niin vaikeaa valita! Haluaisin menevän, mutta silti tyylikkäästi mummomaisen pyörän.
Joko oot hankkinut uuden pyörän?
Hei Hertta!
Ei ole vieläkään uutta pyörää. Juuri tuo sama päättämisen vaikeus. ohutrenkaisen, kevyen fillarin, jolla pitkä työmatka taittuisi vähän hiettömämmin. Nyt minulla on +10v. vanha kolmivaihteinen, joka on hyvä pyörä (Cresentti), mutta aika kankea.
Hurjan kalliita on nuo hyvät pyörät. Ja huonoa halpaa ei kannata ostaa jos ei osaa tai tykkää korjaamisesta.
Hankalaa.
Lähetä kommentti