Värikästä

Meidän pyykkinaru on aikaisemmin ollut tummanpuhuva, mutta nyt sinne on alkanut kerääntyä pientä ja hyvinkin värikästä. Miten voi muuten niin pienestä ihmisestä tulla niin paljon pyykkiä?

Hups

ja viikko onkin ehtinyt jo keskikohtaansa. Päivät menee hurjan kovaa kyytiä, vaikka toisaalta välillä aika matelee kotona pienen kanssa ollessa.

Ihana päivä

Pikkuinen viihtyi hyvin autossa ja minusta oli kivaa ajaa autoa kahden kuukauden tauon jälkeen. Aika paljon ollaan viimeaikoina oltu kotona, joten oli mukavaa päästä edes päiväksi toisiin maisemiin. Tyttö kiersi sylistä syliin ja ihmetteli uusia naamoja ja paikkoja silmät suurina. Sisko laittoi ihanat ruuat, siskontyttö kärrytteli tyttöä pitkin pihoja ja illalla lämmitettiin sauna, jossa myöskään en ole ollut kahteen kuukauteen. Luksusta kaikki! Taas jaksaa! Kiitos!

Rentouttavaa viikonloppua!

Tyttö tuli juuri vyöhyketerapiasta ja näyttää niin levolliselta tuossa sängyllä nukkuessaan. Korttelin pituinen matka taittui mukavassa Manduca-repussa. Huomenna lähdetäänkin vähän pitemmälle matkalle, pyhäinpäivän viettoon oikein Hämeenlinnaan saakka! Se on neidin elämän toinen automatka. Ensimmäinen oli sairaalasta kotiin.

PS. Tästä on tullut näköjään vallan vauva-blogi. En oikein tiedä näköjään tällä hetkellä muusta. Myöhemmin tulee varmaan taas muitakin aiheita ;)

Rauhallisempaa

Punaiset ruusut tulivat hauskoilta naapureiltamme. Samanlaiset vien seuraavalla kerralla vyöhyketerapeutille, sillä vauvan maha on ollut hoitojen jälkeen parempi! Kaksi ensimmäistä kertaa vauva huusi kuin pistetty, kaksi jälkimmäistä hän on melkein jopa näyttänyt pitävän käsittelystä. Hieronnan lisäksi terapeutti määräsi minulle uuden ruokavalion. Nyt saa muun muassa makean syöminen loppua. Ja makeaahan on tullutkin syötyä! Vieraita on käynyt parhaana päivänä kolmet ja kaikien kanssa on kahviteltu ja herkuteltu.

Kiitos ihana Peurankello hurmaavasta paketista! Odotan hetkeä, jolloin saan laittaa ompelukoneen laulamaan. Paketin punainen kuori ilahduttaa vauvaa, joka katselee sitä silmät suurina ja henkeä haukkoen. Hänkin taitaa pitää punaisesta!

Talviaikaan

Sunnuntai, jona siirrettiin kelloja, mutta uusi työnantajanipa ei siirtänytkään. Hän ei myöskään välitä työntekijän lakisääteisistä tauoista, lomia ei tipu ja työntekijän on aina oltava vähintään päivystysvuorossa. Hän on välillä hyvin vaativa eikä hymyile. Mutta silti pidän uudesta työstäni!

Punaista lauantaina