lauantai 23. maaliskuuta 2013

Huh mikä viikko

Viikko sitten sain tietää, että perheenjäseneni on ehkä vakavasti sairas. Tutkimuksia, pelkoa ja odotusta. Sitten varmistui se kamalin pelko. Yhtäkkiä edessä  oli suuri leikkaus, joka näyttäisikin menneen ihan hyvin. Olo on jo ihan toiveikas. Kaikenlaisia tunteita sitä onkin käynyt läpi lyhyessä ajassa.

Ystävä toi laatikollisen leivoksia. Ja kuuntelevat korvat. Silloin kuin on huolia ja surua, pitää syödä hyvää. Se lohduttaa edes vähän aikaa. Ja puhua. Ja kirjoittaa. Vaikkapa kirje.

5 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Koko kroppaani pitkin lähti kiitämään kylmät väreet, huolen ja pelon väreet.
Toivottavasti kaikki on nyt hyvin, tai ainakin kääntymässä parhain päin.
Voimia sinne, ja lämpimiä ajatuksia koko perheelle.

-tarjah- kirjoitti...

Itse nuo pelot läheisen hyvinvoinnista läpikäyneenä haluan lähettää sinulle voimia ja hymyä, samoin energiaa antavaa auringonpaistetta :)

HannaKarmiini kirjoitti...

Liivia ja Tarjah kiitos <3 Kevätaurinko paistaa ja mieli on ihan toiveikas. Kyllä se tästä.

sanna matilda kirjoitti...

Oi! Voimia ja auringonsäteitä kaikille asianosaisille! <3

HannaKarmiini kirjoitti...

Kiitos sanna matilda.