maanantai 25. maaliskuuta 2013

Aurinkoisen päivän taustalla

Kun kuulin viime viikolla niitä ikäviä uutisia, olin kärryttelemässä tyttöä päiväunille puistossa. Puhelimen suljettuani purskahdin itkuun. Vastaan tullut nainen kysyi, että onko kaikki kunnossa ja halasi minua. Juttelimme pitkään siinä aurinkoisella polulla. Lopuksi halasin häntä ja sanoin, että olitpa oikeaan aikaan siinä. Toivottavasti itsekin osaisi olla toisille ihmisille oikeaan aikaan siinä, samoin kuin tuo nainen puistossa. Kun elämässä on surua ja pelkoa, miettii niitä, joilla ei ole ketään. Jos ystävälläsi on surua ja murhetta, niin muista muistuttaa, että olet siinä. Mikään muu ei saa olla tärkeämpää.

6 kommenttia:

hr kirjoitti...

Olet itsekin aina niin huolehtiva ystävä. <3

Johanna kirjoitti...

Niin totta. Kurjaa, että olet saanut huonoja uutisia.

HannaKarmiini kirjoitti...

Kiitti hr. Samoin <3
Johanna mietin tuon tapauksen jälkeen, että miten itse toimisin jos näkisin jonkun kadulla itkevän. Uskaltaisinko mennä halaamaan? No riippuu tietenkin tapauksesta. Minä olen aika kova itkijä. Itken missä sattuu, jos siltä tuntuu.

sanna matilda kirjoitti...

Olipas tuo ihanasti ja samalla jotenkin todella "epäsuomalaisesti" toimittu! Tai ainakin itsestä tuntuu, että täällä yritetään niin kovasti olla puuttumatta toisten asioihin. :( Virtuaalinen jaksamishali täältäkin!

Kiki kirjoitti...

Kaunista, että joku pysähtyi. Useamman pitäisi tehdä niin.

Voimia vaikeassa tilanteessa teille kaikille! Ja hyvää vointia!

HannaKarmiini kirjoitti...

Pidetään silmät auki ja pysähdytään, toverit. Oletteko muuten huomanneet, miten silloin kun kaikki tuntuu kurjalta, on erityisen tärkeää, että joku tuntematon vastaantulija hymyilee?