torstai 19. heinäkuuta 2012

Kimppu pikkuaurinkoja



  
Kiitos niistä siskokullalleni. Ja tänään taivaalla oli myös se iso aurinko. Ommella surautin joku päivä sitten olkkariin nuo uudet verhot Ikean raidallisesta. Kun verhot ovat kiinni, tulee mieleen sirkusteltta. Yhtä paljon kuin aurinko lämmittivät pitkä puhelu rakkaan ystävän kanssa ja lenkki toisen kanssa. Olen viime aikoina miettinyt paljon ystävyyttä. Kun lapsi tuli, kaikki muuttui, jopa ihmissuhteet. Joidenkin kanssa ystävyys on syventynyt, joidenkin kanssa on yhteydenpito (toivottavasti vain) joksikin aikaa vähentynyt. On myös tullut monta uutta tuttavuutta.

PS. Blogin pitäminen on viime aikoina jäänyt vähemmälle. Päivitän sitä silloin kun olen kotona ja kun sattuu huvittamaan.

2 kommenttia:

Peurankello kirjoitti...

Minäkin mietin usein näiden kotivuosien (lähes 3v.) aikana ystävyyttä ja sen voimaa. Yksi parhaita asioita näiden vuosien aikana, ystävien tapaamiset, aamupäiväkahveet, lounas tai iltapäivä kahveet ja kutimet. Talo hiljainen, paitsi Inkiväärin leikki läsnä. Totisesti jään nyt kaipaamaan niitä hetkiä. Työhön meno vääjäämättä lähestyy, kolmisen viikkoa lomaa vielä.

HannaKarmiini kirjoitti...

Tunnen nuo hetket, Peurankello. Ai sinä joudut nyt töihin. Voi surekus! Tsemppiä siihen ja onhan siinäkin hyvät puolensa.