keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Tapanin kävelyllä



Epätodellinen maisema vuodenaikaan nähden. Melkein voisi kuvitella että nuo ovat kesäkuvia. En halua tai pysty lukemaan mitään ilmastonmuutoksesta ja epätavallisista säistä. Ne asiat pelottaa, etenkin kun on tuo pikkuinen tuossa kasvamassa.

4 kommenttia:

Joola kirjoitti...

Minä sain paniikkikohtauksia ilmastonmuutospeloistani, kun esikoinen oli vauva. Siis sellaisia, joissa henki salpaantuu, sydän tykyttää korvissa ja on pakko istua tai maata, kun pyörryttää ja kohisuttaa, itkettää ja lamaannuttaa. Yritin hakea niihin apua, mutta kovin heikolla menestyksellä.

Tänä syksynä (vasta!)kuulin ekopsykologilta, että sellaiset eivät ole lainkaan epätavallisia. Ja että se on juuri yksi suuri syy siihen, miksi mitään ei tapahdu tarpeeksi nopeasti... Siis parannuksia. Sillä ihmisen mieli toimii niin, että on pakko kieltää ja sysätä syrjään se, mikä on liian rankkaa kohdattavaksi.

Luulen, että omista peloistani poiki jotain hyvääkin. Olen ollut ympäristöasioista kiinnostunut seiskaluokkalaisesta asti. Silloin puhuttiin vielä "kasvihuoneilmiöstä", 90-luvun alussa. Opin aluksi aihepiiristä partiossa, sitten aloin onkia tietoa Green peacelta ja Vihreästä liitosta.
Mutta todenteolla valintoja kävin puntaroimaan vasta, kun kodissani oli oma lapsi. Se on niin totta.

Älä lue liikaa, kun ahdistaa. Sillä vauvasta on lupa nauttia, ja äitiydestä!
Mutta älä kokonaan unohda. Sillä lapsemme tarvitsevat tekoja! Siis nimenomaan tarkoitan nyt ilmastonmuutosta torjuvia ja jarruttavia tekoja.

Ja ennen muuta suosittelen vaihtamaan ajatuksia samanhenkisten kanssa. Minua ei pelossa lohduttanut lainkaan, jos joku sanoi, että älä murehdi, on ennenkin ollut lumettomia talvia jne... Enemmän helpotti, kun joku kertoi, että häntäkin surettaa. Sitten parannetaan yhdessä maailmaa.

En paasaa enempää, etten vain pahoita mieltäsi, sillä se ei ole tarkoitukseni!
Voi hyvin, sinä ja perheesi.

Paula kirjoitti...

Onpas Tampereella tosiaan vihreää! Täällä Oulussa tupruttaa lunta. Ajattelin juuri lähteä kuvaamaan jäälauttoja Oulujoen patosillalta. Lautat ovat upean näköisiä, kun kova tuuli on paiskonut niitä erikoisiin asentoihin.

Peurankello kirjoitti...

Juuri laitoin Inkivääriä ulos naapurin pikkukaverin kanssa. harmitti, kun on niin lössö keli. Jos lapsetkin jo kaipaa lunta, niin kyllä minäkin.

Karmiini kirjoitti...

Joola mietin pitkään tuota viestiäsi. On tavallaan lohduttavaa tietää, että muutkin pelkäävät. Vaikka toisaalta haluaisi kuulla, että ei kannata tai tarvitse pelätä. Kaikki on ja tulee olemaan ihan hyvin.

On ihan totta, että pelosta on hyvä puhua, vaikka se tuntuisikin vaikealta ja epämiellyttävältä. Enpä muuten tiennyt että ekopsykologejakin on olemassa. Hienoa.

Toki itsekin pyrin vähentämään kulutusta ja saastuttamista. Välillä tympii lajitella roskia ja pestä kestovaippoja, kun joku tulee ja sanoo, että ei tuo kannata. No pienistä teoistahan se kaikki voi lähteä liikkeelle.

Paula miten voi olla mahdollista, että niinkin lähellä kuin Oulu on niin erilainen sää! Ohhoh!

Peurankello lapset varmaan ovat suruissaan kun ei ole lunta. Mutta nyt ainakin Tampereella tupruttaa!