Päivän alkajaisiksi katselin eiliset Tyylivarkaat ja Klikkaa mua-sarjat. Siinä imettäessäni ja katsellessani säälin äitiraukkoja aikoina ennen tallentavia digiboxeja.
Yllä oleva maalaus on osa taiteen maisterin lopputyötäni vuodelta 2007. Sen nimi on Tv-ilta. Olen kirjoittanut siitä seuraavasti: "...Mitä sitten tuo pelottava arki oikein on? Eeva Jokinen nimeää arjen ulottuvuuksiksi rutiinit, tavat, kodintunnun, pakkotahtien muuttumisen omalta tuntuviksi rytmeiksi, sukupuolitapojen tihentymisen sekä median merkityksen (Jokinen 2005, 121). Pelkään, että omakin parisuhteeni ajautuu siihen, että vajoamme sohvan uumeniin, mahdollisimman kauas toisistamme, mikroateriat sylissämme ja pitkät keskustelumme vaihtuvat korahteluihin sohvan pohjalta. Television katselu vie melkoisen ajan nykyihmisten vapaa-ajasta. Jokinen sanoo, että televisio on kuin arki. Se on kaikille tuttu sekä turvallinen laite, joka paasaa kaiken aikaa huoneen nurkassa omiaan. Televisio voidaan nähdä myös perhetuntoisuuden välikappaleeksi. Vanhemmat katsovat yhdessä televisiota, koska eivät jaksa tehdä muuta. Lasten kanssa he voivat katsoa sitä kasvatusmielessä. On selviö, että televisio tuo arkeen turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta. (Jokinen 2005, 18, 121.) Mitä tapahtuukaan perheessä televisio-uudistuksen jälkeen, kun ohjelmat voi katsoa silloin kun haluaa?"
Tv-ilta oli esillä näyttelyssä, joka oli juuri häidemme jälkeen. Teoksesta kirjoitettiin Aamulehdessä: "Tv-ilta kuvaa taiteilijan omaa väljähtänyttä parisuhdetta". Tuore sulhanen vähän nosteli kulmiaan lukiessaan tuon aamulla lehdestä, mutta uskoi kun kerroin, että kriitikko on laittanut omiaan.
6 kommenttia:
Tuo oli lempityöni siitä näyttelystäsi. Pidän edelleen.
Voi minä olin kotiäiti ilman teeveetä, digiboxia ja tietokonetta, ja nyt vain sanon, että onneksi niin. Sen jälkeen olenkin ollut ihan liikaa äiti tietokoneella. Kun imetin, luin kirjaa. Kehityin valtavan hyväksi yksikätiseksi kirjanpitelijäksi:)
Ensi viikolla visiitti?
Heh, juuri noustiin tv:n äärestä:) Frasier illan lopuksi saa hymyilemään...ei vaiskaan, neuloisin ehkä mieluummin, mutta miesväki haluaa jakaa aikaa mun kanssa.
Olishan se fiksumpaa lukea kirjoja, mutta näinä päivinä jaksan keskittyä korkeintaan lehtien selailuun.
Lehdet on yhtä hyviä! Kaikki viihdyke on hyvästä!
En minäkään mitään tenttikirjoja tai filosofisia teoksia lukenut:)
Tarkoitin vain itseäni, että onneksi lapsi näki minut edes ne neljä vuotta ilman näitä härveleitä. Jollain tavalla toivon, ettei härvelit (tarkoitan nyt tietokonetta) olisi ikinä tullutkaan mun elämään.
Tarkoitin myös sitä, että kun mitään ei ollut, mitään ei osannut kaivatakaan. Paitsi ystävien seuraa.
Ja mitä televisioon tulee, niin on sääli, ettei se enää kokoa yhteen perhettä kuten joskus omassa lapsuudessani. Muistan ne odotetut koko perheen Dallas-illat, joita edelsi herkuttelu ja saunominen. Ehkä sieltä onkin lähtöisin nykyinen rakkauteni perjantai-iltoihin, jotka on mulle lähes pyhiä, perheelleni pyhitettyjä.
Hihii, siitä se parisuhteen alamäki alkaa, häistä... ei vais, kohta jo 8 aviovuoden kokemuksella väitän toista! :) Sun teostesi värit on aivan ihania!
Liivia nyt olen pitkästä aikaa tarttunut romaaniin ja voi oikein odotan imettämistä ja sitä että pääsen lukemaan taas pari sivua.
Lähetä kommentti