lauantai 24. syyskuuta 2011

Odottavan aika on pitkä



Vaikea keskittyä mihinkään ja jaksaminenkin on vähän niin ja näin. Välillä käyn kiertämässä korttelin tai pari, selaan lehtiä ja kanavia, kahvittelen kavereiden kanssa jne. Kuvassa Pauliina-ystävä.

Kauppahallista löytyi ihania villalankoja ja paksut puikot, joilla pystyy näillä pöhöttyneilläkin sormilla neulomaan. Vauva on koko ajan mielessä. Ei vielä mitään merkkejä ilmaantumisesta.

11 kommenttia:

Peurankello kirjoitti...

Oih, voimia viimeisiin hetkiin<3

heidi kirjoitti...

muistan kuin eilisen päivän nuo viikot-päivät ennen hetkeä <3 kaikki kyselivät: "onko mitään merkkejä?" olin tuskastunut "merkittömyyteen"...ja hups kun kaikki sitten menikin nopsaan ja omalla painollaan. Voi noi on niin ihania aikoja sitten muistella...nyyh.
Vaikkakin se oma jaksaminen ja valtavuus tuntuu siinä hetkessä sietämättömältä, sen unohtaa.
Tsemppiä loppurutistukseen ja tulevaan.
Täällä lueskelen blogiasi säännöllisesti, harvoimpa vaan tulee kommentoitua. :)

Jolanda kirjoitti...

heippatirallaa! löysin plokisi kiss my blogin kautta. kauniit kuvat, sisustus ja käsityöt kiinnostavat.. hyvää loppuodotusta toivottelee uusi lukijasi jolanda;)

Liivia kirjoitti...

Kyllä se sieltä. Minulla meni kolme viikkoa yli.

Kauppahallin villapuotia myös katselin, mutta hillitsin itseni. Mulla on lankaostokielto.

memmi kirjoitti...

Voimia, kyllä se siitä. Nauti masusta ja ole vain:)

memmi kirjoitti...

Voimia, kyllä se siitä. Nauti masusta ja ole vain:)

Karmiini kirjoitti...

Peurankello kiitos. Niitä tarvitaan varmasti.
Heidi justiin niin, ei mitään merkkejä. Ja sitten kaikki sanoo "kyllä ne on kaikki sieltä ulos tulleet". Ite ei vaan meinaa jaksaa uskoa.
Kiitos Jolanda ja tervetuloa toistenkin!
Liivia käynnistyikö se sitten itsestään vai käynnistettiinkö se? Kolme viikkoa on piiiitkä aika. Huh!
Memmi yritän, mutta välillä lipsahtaa hermoilun puolelle.

Liivia kirjoitti...

Viruin sairaalassa kaksi vuorokautta ja yötä odottamassa, kun lääkäri oli sitä mieltä ettei käynnistetä. Sitten vuoroon vaihtui toinen, joka oli ihan ihmeissään kun ei ollut jo käynnistetty ja määräsi käynnistyksen heti, mutta juuri silloin synnytys alkoikin itsestään.

Liivia kirjoitti...

Niin, ja kaiken lisäksi mun vauvani oli 2700 g, siis kolme viikkoa yliaikaisena!

Karmiini kirjoitti...

Liivia jopas oli tarina! Ja helpottavaa kuulla, että yliaikaisena syntynyt ei ollutkaan mikään jättivauva.

sanna matilda kirjoitti...

Joo, ei ne aina jättiläisiä ole, mutta saattaahan se laskettu aika olla alun pitäenkin pieleen laskettu. Epäsäännöllinen kierto, jne. Nykyään kun ultrataan useampaankin eri otteeseen, osataan jo tarkemmin sanoa (vaikka ne painoarviot saattaa heitellä hurjastikin!), mutta ei siitäkään nyt ihan ikuisuutta ole, kun ei hyvin sujuneita normiraskauksia ultrattu kertaakaan!

Tsemppiä kovasti, usko tai älä, kyllä hän sieltä vielä suvaitsee "saapua"! <3