keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Millainen kammo sinulla on?

Esimerkiksi sisustuksessa ja vaatteissa pidän todella paljon mustan ja valkoisen yhdistelmästä, mutta on yksi juttu, jossa tämä yhdistelmä nostaa niskakarvani pystyyn nimittäin mustavalkoelokuvat. En voi jostain syystä sietää mustavalkoelokuvia, vaan suorastaan kammoan niitä. Joskus jossain kirjassa kerrottiin henkilöstä, jolla oli sama kammo, mutta en tiedä, onko tämä kammo kovin yleinen?

Luulen tietäväni, minne tämän kammon juuret juontavat: kun olin lapsi, perhepäivähoitopaikkani isäntä katseli usein Chaplin-elokuvia beta-nauhurillaan. Yhdessä niistä Chaplin oli joutumassa sirkkeliin, mikä oli mielestäni sanoinkuvaamattoman ahdistavaa. Meillä kotona ei ollut videoita ja telkkarin katsominenkin oli vähäistä. Ehkä Chaplin-kokemus oli niin järkyttävä juuri siksi, että en ollut turtunut elävään kuvaan, toisin kuin nyt :) En ole nähnyt suuria klassikoita, jos ne ovat mustavalkoisia, eikä niiden katsominen ole ohjelmassanikaan. Pahoittelen tätä aukkoa sivistykseni muuten voih niin tiheässä verkossa :)
Tämä on onneksi kammo, joka haittaa aika vähän elämää ja johon suhtaudun lähinnä huvittuneesti.

Marimekolla on muuten nykyään aika kivan näköisiä lahjapakkauksia! Kerään noita pahvisia laatikoita säilytyslaatikoiksi mustavalkoisen työhuoneemme lipaston päälle.

8 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

katos vaan, pitääpä käydä marimekossa ostamassa jotain pientä lahjaksi (itselle tai muille :) jos sais tollasen pallolaatikon!

niin ja tosiaan, hassu mutta ihan sympaattinen kammo :)

Tiinakaisa kirjoitti...

sama täällä.. marimekosta jotain muka lahjaa ostamaan. ja pannaas pakettiin..

Karmiini kirjoitti...

Joo, kannattaa pyytää esim jokainen muki omaan isoon laatikkoonsa! Jos minulla olisi kauppa, pakkaisin kaikki tuotteet jotenkin kivasti vaikkapa silkkipaperiin ja laittaisin päälle kivaa narua, tarran tms. Tulisi asiakkaalle kiva mieli ostaessa!

tiina kirjoitti...

määkään en kauheesti tykkää musta-valkoelokuvista. jos joku semmosta ehottaa, niin vastaehotan jotain muuta, värillistä. tai vaihdan kanavaa. luulen, että se on samantapaista chaplinin sirkkeliin joutumista, koska semmonen mulla ensimmäiskei tulee mieleen. toisaalta taas lapsuudesta ihana muisto on, kun isä ja pikkuveli katselivat ohukaista ja paksukaista ja nauroivat kippurassa.
mutta sitä en laskis omaksi kammokseni, tuota mustavalkoelokuvaa kuiteskaan. vähän kurjista vuosista elämässäni mua muistuttaa inhottavalla tavalla simpsonit, formulat ja jääkiekko. kaikkea tuota jos tulee televisiosta, vaihdan kanavaa tai jos ei oo valtuuksia kaukosäätimeen, vaihan huonetta. mulle tulee niistä vaan tosi paha olo. kammo kait sekin.

Liivia kirjoitti...

Olen nähnyt mahtavia mustavalkoelokuvia, mutta nykyään huomaan että mun on niitä vaikea katsoa. Silmiin sattuu ja johonkin muuhunkin määrittelemättömään. Elokuva tarvitsee väriä.

Kasvoin muuten kodissa missä oli varmasti paikkakunnan viimeinen mustavalkotelkkari. Olin 15 kun vihdoin näin teeveeohjelmat väreissä.

Karmiini kirjoitti...

Tiina formulat voisi lailla kieltää! Mullakin on hankala suhde Simpsoneihin. Siitä tulee mileen sunnuntai-angstit,joista onneksi olen päässyt yli. Simpsoneiden värimaailma se muuten vasta kamala on. Ihan silmiä särkee!
Herttainen muisto tuo isä ja veli kattomassa ohukaista ja paksukaista :)

Liivia meillä on ollut Control-elokuva hallussa jo pitkään ja aihe kiinnostaa todella, mutta ei vaan meinaa pystyä katsomaan mustavalkoa!
Vai oli teillä kylän viimeinen mustavalkotöllö! Kappas!

Nija kirjoitti...

En ole ennen kuullut itseni lisäksi kenestäkään jolla olisi kammo mustavalko-leffoihin. Kiva löytää sielunkumppani sen suhteen :)

Mulla kanssa varmaan juontaa juurensa jostain lapsuudesta...

Karmiini kirjoitti...

Nija perustetaanko yhdistys: Mustavalkoelokuvakammoisten tuki RY?