Miesten vuoron lumoissa

Eilen kävimme kaveriporukalla elokuvissa katsomassa Miesten vuoron. Elokuvan toinen ohjaaja on kaverimme. Olen vieläkin lumoutunut, miten mahtavia tyyppejä, tarinoita, saunoja ja maisemia maastamme löytyy. Elokuva todellakin kosketti. Se valotti suomalaisen miehen tapaa kuunnella ja olla läsnä, mutta myös omaa (meille naisille usein käsittääkseni melko tyypillistä) tapaani kuunnella toista ihmistä: minä kuuntelijana tarjoan omaa mielipidettäni, etsin ongelmaan ratkaisua, nyhdän lisätietoa... Elokuvan kuuntelijamiehet vaan kuuntelevat. Vaan sanalla ei tarkoituksenani ole vähätellä. Se on huono sana tähän kohtaan, mutta en keksi osuvanpaakaan sanaa täsmentämään sitä, että he eivät "kuuntele" kuten minä.