Lissabonin huumaa

Viime yönä palattiin Lissabonista täysin rakastuneina tuohon jännittävään kaupunkiin, jossa on eksoottinen tunnelma. Se on sekoitus eurooppaa ja afrikkaa, pohjoista ja etelää.

Lähdimme matkalle tiistaiaamuna. Lensimme Oslon kautta ja perillä Lissabonissa kone oli iltahämärissä. Saapuessamme lämmintä oli 15 astetta ja ilma oli raikas sateen jälkiltä. Lentokentältä matkasimme kaupunkiin taksilla, jonka jaoimme mukavan suomalaisen nuoren parin kanssa. Taksi kurvitteli kaupunkiin hirveää vauhtia pieniä kapeita kujia. Radiossa soi paikallinen musiikki. Kaakeleilla päällystettyjä kauniin rapistuneita taloja, ahtaita katuja, monen laista kulkijaa. Siinä ensivaikutelma kaupungista.

Kun olimme asettautuneet hotelliin, joka oli suuri eikä kovinkaan omaleimainen, mutta todella hyvällä paikalla, siisti sekä edullinen, lähdimme katsomaan kaupunkia. Heti ensimmäiseksi suuntasimme syömään Liivian suosittelemaan ravintolaan, joka oli ihan hotellimme naapurissa.
Tunnelma ravintolassa oli hurmaava: paikka oli tupaten täynnä iloisesti puhelevia paikallisia, keittiöstä kannettiin pöytiin tapaksia ja viiniä sekä konstailemattomia portugalilaisia ruokia.
Ensimmäisen iltamme päätteeksi päädyimme lasillisille Ginjaa eli portugalilaista kirsikkalikööriä, jota myytiin kioskista kadulle. Ginjaa siemaillessamme tutustuimme uusiin ystäviimme portugalilaiseen Renaldoon sekä Hollantilaideen Joseen, jotka olivat mahtavia tyyppejä. Renaldo oli maailmaa kiertänyt merimies, joka oli todella innoissaan kaikesta ja supersosiaalinen. Jose, edellisen tuleva morsian, oli entinen psykiatri, joka oli tehnyt elämänmuutoksen muuttamalla Monsanton kylään ja alkamalla siellä hotellivirkailijaksi. Ehkä jo ensi kesänä menemme heidän luokseen Monsantoon.