Lauantaina vihdoinkin maalataan pöytä. Pöytä on miehen lapsuudenkodista. Sen lakkapinta on kulunut rösöiseksi. Tuntuu julmalta hioa siitä pois jäljet, jotka ovat tulleet kun mies on lapsena leikannut pöydällä pullataikinaa (voi miestä!).
Lauantaina tuuletetaan, haetaan kukkia. Ei tulppaaneja tällä kertaa vaan nupuillaan oleva liljan oksa.
2 kommenttia:
Näyttääpi tutulta pöydältä -meilläkin lapsuuden kodista. Millä maali tarttuu? Miten saada siitä uusien pullanleikkuuviirujen kestävä?
Kolmen (vai viiden?) viinipullon ja mega-aterian jälkeen kotonaan ihmettelee hän.
Pöytä on nyt maalattu neljään kertaan Helmi-nimisellä kiiltävällä kalustemaalilla.
Ihan hyvältä näyttää jo, tuskin enää vedän viidettä kerrosta! Tervetuloa kattoon pöytää ihan livenä. Ja syömään sen päältä!
Lähetä kommentti